Huoli- ja marmatusjournalismista

MTV3:n uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila kirjoitti aika viisaasti Helsingin Sanomissa tänään:

“Uutisten ilmaistarjonta netissä on muuttanut lukutottumuksia ja mediatasapainoa oleellisesti. Sanomalehtien levikit jatkavat laskuaan ja taantuma syö etenkin sanomalehtien ilmoitustuloja. Luokitellut ilmoitukset siirtyvät verkkoon eikä varmuutta niiden paluusta printtimediaan ole.

[…] Lisäksi alalla surraan sitä, mikä mahtaa olla journalismin kohtalo tulevaisuudessa, kun sosiaalinen media ja verkkoyhteisöt koukuttavat käyttäjiä hurjaa tahtia. […] Jokin aika sitten KHO:n presidentti Pekka Hallberg kaipaili journalismiin suurta kertomusta. Hän kehotti journalisteja miettimään, mihin suomalainen yhteiskunta on menossa.

Tehtävää Suomelle pohtii useampikin työryhmä ja vaikuttajafoorumi. Olisiko tässä myös tehtävää ykköslehdelle? Lehti voi vaatia päättäjiltä vastauksia ja valmistaa kansaa tulevaan, vähän samoin kuin ilmastonmuutos on nyt asialistalla. Me olemme myös tutkitusti maailman hyvinvoivin maa. Näkyykö se mediassa?

Huoli- ja marmatusjournalismia on vähintään riittävästi. Voisiko ajatella, että haettaisiin enemmän menestystekijöitä? Miten niitä voitaisiin vahvistaa ja edistää?”

Etenkin tuo viimeinen kappale havahdutti. Tosiaan. Suomalainen uutisjournalismi on ilotonta ja huolivetoista. Uhkat, vaarat ja vastoinkäymiset uutisoidaan, epäonnistuneille ilkutaan vähintäänkin rivien välistä ja voivotellaan, että ei me täältä enää mihinkään nousta, meidän menestystekijämme syntyivät viime vuosituhannen lopulla ja se siitä.

Lisäksi uutisjournalismi takertuu tähän päivään. Uutisoidaan mitä oli eilen, mitä on nyt, mitä on huomenna. Kaukokatseisuutta riittää korkeintaan viikon päähän, kauemmaksi ei uskalleta suunnitella eikä osata katsoa. Perinteisesti uutistoimituksissa pidetään hyveenä sitä, että ollaan “päivän päällä”, uutisaiheet koskettavat juuri tätä kuluvaa päivää. Tulevaisuuteen, trendeihin tai laajempiin kokonaisuuksiin ei kukaan ehdi paneutua.

Suomalaisen toimittajan uutislähteiksi kelpaavat poliitikot ja tutkijat, ehkä kolmannen sektorin toimijat ja “tavikset”. Yritysmaailman edustajat ovat epäilyttäviä: heillä on se oma agendansa niin häiritsevästi taustalla. – Ihan kuin poliitikot ja tutkijat olisivat pyyteettömiä ja puolueettomia! Eiköhän heillä kaikilla ole oma agendansa ja omat intressinsä kommenttiensa takana. Niillä taviksillakin.

Mutta pärjääkö tulevaisuuden painettu sanomalehti tällä konseptilla?

Voisiko ajatella, että tulevaisuudessa painettu uutisjournalismi keskittyisi kaivamaan, pohtimaan ja miettimään tulevaisuutta. Taustoittamisen sijaan pohdittaisiin, mitä sitten, mitä tämä tarkoittaa nyt ja myöhemmin. Yhdisteltäisiin juttuja yli aihe- ja toimialarajojen. Toimittajien pitäisi voida hypätä omalle epämukavuusalueelleen ja avata uudenlaisia näkökulmia. Ja käyttää siihen aikaa.

Tämä vaatisi uutistoimituksissa aikamoista asennemuutosta sekä toimittajan työn uudelleen hahmottamista. Ovatko toimittajat siihen valmiita? Ovatko mediatalot valmiita maksamaan sellaisesta?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s