Kadotettu kolmekymppisten sukupolvi

Kauppalehti Optio hehkutti tämänpäiväisessä numerossaan 80-luvulla syntyneitä tulevaisuuden toivoja.

Eipä siinä mitään, onnea heille! Tulevaisuus näyttää varsin valoisalta, jos näihin nuoriin luotetaan ja heille annetaan vastuuta: he ovat aidosti kansainvälisiä, oppineet englannin jo alle kouluikäisinä Sky Channelia katsellessaan tai diplomaattivanhempiensa kanssa ulkomailla asuessaan. He ovat nähneet maailmaa ja oppineet hiiri kädessään: Internet ja verkottuminen ovat heille itsestään selviä. Verkkoon ei mennä piipahtamaan, siellä ollaan koko ajan. He osaavat edustaa ja myydä.

Mutta niin kuin aina selaillessa sellaisia listoja, joilta ei omaa nimeä löydy, tuli apea olo. Surku oman, 70-luvun lopulla syntyneen sukupolven puolesta. Me olemme väliinputoajia.

Vuonna 1980 syntynyt runoilija Olli Sinivaara sanoo Optiossa: “1970-lukulaiset syntyivät osittain Neuvostoliittoon, mutta me 1980-lukulaiset synnyimme suoraan Amerikkaan.” Auts. Jatkan listaa: 70-luvun alkupuolella syntyneet valmistuivat kouluista suoraan 90-luvun alun lamaan. Me 70-lukulaiset olemme joutuneet varta vasten opettelemaan kännykän, sähköpostin ja Internetin käytön. Jos meitä vanhemmat eivät ymmärrä netistä mitään, se annetaan heille anteeksi. Meille ei. Meitä edeltävät sukupolvet ovat niin hyväkuntoisia, että jatkavat työelämässä vastuullisilla paikoilla vielä pitkään. Samaan aikaan meitä nuoremmat, raikkaat nuoret kiilaavat oikealta ohi. He ovat tottuneet työskentelemään online ja jakamaan dokumentteja ja valokuvia kavereidensa kanssa. Mobiilisti.

Minulla on koko joukko ihania, viisaita ja älykkäitä ystäviä, ikätovereita, jotka eivät ymmärrä Internetin ihmemaailmasta saati sosiaalisesta mediasta juuri mitään. Sosiaalinen media on heille yhtä kuin Facebook, joka näyttäytyy aikavarkaana ja turhakkeena. “Miksi minä haluaisin kuulla, mitä sille entiselle ala-asteen koulukiusaajalleni kuuluu?” Heille on turha selittää sosiaalisen median olevan ennemminkin uudenlainen tapa olla ja tehdä asioita yhdessä. Heille on herttaisen yhdentekevää, että toisella puolella maailmaa saattaa olla samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä – edes ammatillisessa mielessä. “Mulla on tarpeeksi tekemistä näiden töitteni järjestämisessä muutenkin.”

Minulla ja muilla 70-luvulla syntyneillä on varmasti yli 30 vuotta työelämää vielä jäljellä. 30 vuotta. Sosiaalinen kanssakäyminen ja tietojen jakaminen verkossa tuskin tulevat häviämään minnekään, päin vastoin, niistä tulee työelämänkin normi ja oletusarvo. Jos nyt tieten tahtoen halveksii tätä kehitystä, miten on mahdollista selvitä vielä edessä olevista työvuosikymmenistä? Kuka meitä nykyisiä kolmekymppisiä haluaa tulevina vuosina johtajiksi ja suunnannäyttäjiksi, jos me pitäydymme vanhan maailman toimintatavoissa? Kuka meistä on enää kiinnostunut?

Pihlajanmarjat OVAT happamia. Paitsi marmeladiksi keitettyinä.

P.S. Asiasta toiseen. Ihan mahtavia uutisia: Entisen Classic Radion raunioille perustetaan uusi klassisen musiikin radiokanava. Hesari kertoo: “Kanavan on tarkoitus olla ‘aito klassisen musiikin kanava, jollainen se oli 1990-luvun alkupuolella’. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että teokset soitetaan kokonaan, säveltäjän tarkoittamalla tavalla, ja että kuulijoille kerrotaan tarkasti teosten tekijä- ja esittäjätiedot.” 

One thought on “Kadotettu kolmekymppisten sukupolvi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s