Kahden kerroksen väkeä

Aloitin uutistoimittajan urani 2000-luvun alussa online-toimituksessa. Multimediatoimituksemme vastuulla olivat internet-, teksti-tv- ja mobiiliuutisten toimittaminen sekä konsernin radiokanavan uutisten toimittaminen ja lukeminen eetteriin. Kellon ympäri 24/7. Vastuullista ja kiireellistä hommaa.

Olimme toimituksen hierarkiassa alimmalla tasolla.

Meitä ei kutsuttu aamu- tai viikkopalavereihin tai muihin uutiskokouksiin. Kanavan omat uutiskuupit saimme useimmiten poimia tv-lähetyksestä (tai jos oli tarpeeksi nokkela, saattoi käydä kurkkaamassa uutisten ajolistaa ja poimia skuupin hiukan ennen lähetystä), sillä uutispäälliköt eivät kommunikoineet kanssamme, vaikka istuimme samassa avokonttorissa. Me olimme nimetöntä työvoimaa, jonka tehtävänä oli lapioida oikeiden toimittajien työn hedelmät sekä STT:n sähkeet nettiin.

“Oikeiden toimittajien” suhtautuminen multimediatoimittajiin kiteytyy mainiosti erääseen episodiin:

En suin surminkaan muista, mistä uutistapahtumasta oli kyse. Kuitenkin jokin sellainen, joka oli alkanut iltapäivällä ja joka jatkui yön yli (onnettomuus, uhkaavan lakon sovittelu tms.). Illan uutislähetyksessä ankkuri sitten mainitsi, että tuoreimmat päivitykset tilanteesta sitten seuraavan aamun uutislähetyksissä. No, toimituksemme esimies lähetti seuraavana päivänä koko toimitukselle viestin, että olisi hyvä mainita myös, että tapahtumaa seurataan läpi yön kanavan nettisivuilla, lähes reaaliaikaisesti.

Koko kansan tuntema uutisankkuri kimmastui: “Mitäs siitäkin tulisi, jos jokaisessa lähetyksessä mainittaisiin kaikki netit ja vetit. En minä rupea kuluttamaan kalliita lähetysminuutteja sellaiseen.”

Myöhemmin toisessa mediatalossa asenteet olivat samankaltaisia ja online-toimitukseen “joutumista” pidettiin jos ei nyt helvetin esikartanona niin aika lähelle kuitenkin.

Tämä oli arkipäivää 2000-luvun alussa ja puolivälissä.

Tämä on valitettavan usein arkipäivää myös 2000-luvun lopussa, kertovat toimittajatuttavani. Online-toimittaja ei edelleenkään ole “oikea toimittaja”.

Se sentään on jo käytäntö, että niin lehdissä kuin tv-uutisissakin viitataan ko. mediatalon nettisivuille ja todetaan, että tilannetta seurataan ja keskustelu jatkuu siellä. Mutta edelleen se painettu aviisi tai illan uutislähetys on se kaikkein tärkein ja pyhin. Ja niiden toimittajat muita tärkeämpiä.

Miksi?

Osasyy lienee online-toimituksista itsestään. Esimerkiksi ensimmäisessä toimituksessani kovin moni kollega otti työnsä STT:n uutisten lapioimisena kirjaimellisesti. He kopioivat tietotoimiston sähkeet sellaisinaan kirjoitusvirheineen päivineen nettisivuillemme, lihavoivat väliotsikot ja lisäsivät ehkä kuvan. Vaikka myös ulkomaankielistä materiaalia oli tarjolla, siihen ei kajottu ennen kuin STT ehti tehdä siitä suomenkielisen version.(Oli sitten onneksi heitäkin, joilla oli journalistista kunnianhimoa.)

Toivottavasti työprosessit ovat tästä kehittyneet. Ovathan?

Toinen syy on varmaankin se, että online-uutiset ovat hyvin usein nimettömiä. Tv-jutun tekee toimittaja, jonka nimi mainitaan jutun alkuun liimatussa planssissa. Lehdessä lyhyitä sähkeitä lukuun ottamatta juttujen kirjoittaja on nimetty, nykyisin varsin usein kuvan kera. Jos online-toimittaja ei ole vastuussa jutustaan myös julkisesti, miksi hän viitsisi suhtautua siihen kovin kunnianhimoisesti? Juttujen taso ei ole siis välttämättä kovin korkea, mikä ei ole omiaan nostamaan arvostusta.

Kolmanneksi näkisin, että nettiuutisten kommentointimahdollisuus syö toimituksen ja yksittäisten toimittajien uskottavuutta. En ole vielä törmännyt suomalaiseen uutiskeskusteluun, joka olisi tasapuolista ja järkevää. Jopa Hesarin keskustelupalsta on suorastaan järkyttävän kauhea, kadun joka kerta kun erehdyn klikkaamaan viestipuun auki. Nimimerkkien suojista on hyvä huudella…

Joidenkin lehtien nettisivuilla mainitaan toisinaan myös toimittajien nimet. Esimerkiksi Kauppalehden ja Talentumin lehtien keskustelut ovat vielä luokattomampia kuin Hesarissa ja ne kohdistuvat usein toimittajan persoonaan. “Taas tällainen juttu xx:ltä; olisi pitänyt arvata, miten ihmeessä lehti pitää palkkalistoillaan näin surkeaa toimittajaa.”

Mediatalot joutuvat parhaillaan pohtimaan ankarasti, miten ne voisivat hyödyntää verkkoa ja saada sieltä liiketoimintaa ja positiivista kassavirtaa. Olisiko online-toimitusten uskottavuuden kohentamisella vaikutusta asiaan? Se voisi vaikuttaa positiivisesti myös työilmapiiriin mediatalojen sisällä, jos online-toimittajatkin olisivat “oikeita toimittajia”.

 

One thought on “Kahden kerroksen väkeä

  1. Hyvä hyvä! Maikkarinkin nettiuutisissa on sivupalkissa otsikko ‘toimitusvuorossa’. On ollut jo kohta ainakin kymmenen vuotta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s