Suomalainen viestintätutkimus, osa II. Huokaus.

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa julkistettiin tänään Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimus Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Sen oli laatinut VTT Janne Matikainen ja rahoittanut Helsingin Sanomain säätiö.

En ole vielä ehtinyt lukea raporttia ajatuksen kanssa läpi, mutta muutama huomio itse tilaisuudesta (josta löytyy Twitter-raportti tagilla #CRCsome):

Sosiaalinen media tuntuu olevan käsitteenä tutkijoille hankala ja kiusallinenkin, turhan arvolatautunut. Tilaisuudessa keskusteltiin pitkään siitä, onko tämä nyt oikea termi vai mikä olisi parempi. (*haukotus*) Sosiaalisella medialla tarkoitettiin tämän tutkimuksen puitteissa sellaisia verkkosovelluksia (esim. YouTube, Wikipedia, Flickr), joiden muotoa ja sisältöjä käyttäjät itse rakentavat.

Yksi tutkimustulos oli muun muassa se, että suomalaiset käyttävät selvästi eniten perinteisen median verkkosivuja (iltapäivälehdet, YLE, MTV3, Helsingin Sanomat), joskin Facebook oli tässä viiden kärjessä kakkosena. Sen sijaan sitä ei selvitetty, miten näitä sivustoja käytetään tai kuinka paljon aikaa niillä vietetään. Mikä olisi mielestäni ollut relevanttia.

Toinen tulos oli se, että suomalaiset eivät juurikaan luota sosiaalisen medioiden sivustoihin. Uutislähteenä. Tätä yleisöstä kommentoitiinkin tiukasti, että kysymyksenasettelu on ollut todellä hölmö: eihän sosiaalisen median tarkoitus olekaan toimia ensisijaisena uutislähteenä.

Kolmanneksi tutkijan mielestä sosiaalinen media on pohjimmiltaan kaupallista liiketoimintaa. Hän pelkää, että some-palveluista tulee kasvottomia vallankäyttäjiä, jotka ohjailevat käyttäjämassoja käyttäytymään halutulla tavalla (s. 93).

Ja niin edelleen.

Mitä pidemmälle tilaisuus eteni, sitä vahvemmaksi kävi tunne, että tutkija ei ole saanut ilmiöstä nimeltä Sosiaalinen media oikein kunnon otetta. Tietysti oikein on, että tutkija suhtautuu tutkimuskohteeseensa neutraalisti ja tarpeeksi etäisesti, mutta miten voi tutkia aihetta, jonka mekanismeja ei tunne kunnolla? Pikaisen googletuksen perusteella Matikainen ei näytä olevan kovin aktiivinen some-palveluissa, ainakaan avoimella profiililla.

Johtuiko sitten U35:n luentosalin tukahduttavan ummehtuneesta ilmasta ja paikasta piippuhyllyllä vai omista puuduttavista kokemuksistani samasta luentosalista, mutten oikein jaksanut keskittyä. Vai olisiko voinut johtua siitä, että tutkija Matikainen sai sosiaalisen median kuulostamaan joltain ihan muulta kuin mihin aktiivisena käyttäjänä olen tottunut?

Edellisen postaukseni kommenteissa Emilia Palonen kirjoitti, että akateeminen kustantaminen on kriisissä. Tämä jäi mietityttämään minua kovasti. Meillä on tietysti tämä pienen kielialueen ongelma, väittävät, että pitää olla tarpeeksi lukijoihin menevää, että kannattaa julkaista omalla kielellä. Ja tutkijoiden aikataulu- ja opetuspaineet, hankalat rahoitusjärjestelmät ja apurahat… Helppohan se on täältä ei-akateemiselta puolelta vaatia parempaa tutkimusta, kun reunaehdot ovat todellisuudessa varsin karut.

Mitä tilalle? Jo aiemmin siteeraamani Suomen innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arvio kehottaa tylysti karsimaan yliopisto- ja amk-verkkoa, lakkauttamaan ja yhdistämään laitoksia ja unohtamaan keinotekoiset alueellisuusvaatimukset. Jos tällä tavoin jäisivät parhaat palat jäljelle, parantaisiko se tutkimusta? Entä, jos esimerkiksi yliopistojen aloituspaikkoja karsittaisiin reilusti? Koulutettaisiin vähemmän mutta parempia?

One thought on “Suomalainen viestintätutkimus, osa II. Huokaus.

  1. Mielenkiintoisia pointteja, Emilia! Huomaan, että en tunne yliopistokenttää ja sen sisäistä toimintadynamiikkaa lainkaan. Ulkopäin katselleen moni asia näyttäisi olevan yksinkertaisesti ratkaistavissa, mutta ei kai ole niin. Toi mun logiikka yliopistoverkon harventamisessa kulkee niin, että vähemmän yliopistoja –> enemmän rahaa jäljelle jääville –> enemmän opettajia oppilaita kohden. Mutta ajatus siitä, että ‘yhden totuuden professori’ pääsisi jyräämään, on kyllä kaamea!Qaikussa muuten keskusteltiin tuosta Aalto-yliopiston suunnitellusta tenttikäytännöstä: http://www.qaiku.com/go/4vgj/**Luin tutkimuksen vihdoin eilen iltapuhteiksi ja täytyy sanoa, että oli haasteellista pysyä hereillä. Ensinnäkin raportti on luokattoman huonosti kirjoitettu, kirjoitusvirheitä on runsaasti. Toisekseen tutkija on käyttänyt määrällistä tutkimusmenetelmää, ja koska skippasin tilastollisen metodologian yliopistolla, faktoripisteet ja summamuuttujat eivät hirveästi sano mitään. Taulukoita on melkoisen työlästä tulkita.Toisekseen mielikuvani siitä, että tutkija ei tunne tutkimuskohdetta riittävästi, vahvistui. Sosiaalista mediaa koetetaan hahmottaa erilaisten ryhmäteorioiden avulla, mikä onnistuu huonosti, sillä virtuaaliyhteisöt ovat jotain sellaista, jota aiemmin ei ole ollut ja sitä määrittelevät ihan uudenlaiset lainalaisuudet. Tutkimuksessa epäillään, että somessa ei oikeasti muodostu yhteisöllisyyttä ja taustalla piilevä kaupallisuus tukahduttaa demokratian ja niin edespäin.Yksi tutkimuksen loppupäätelmistä on, että "sosiaalisen median käyttö on sosiaalista".Tuohon minulla ei kyllä ole enää lisättävää…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s