Virkamiesjulkisuuteen ei toimitusjohtajalla ole asiaa

Toimittajan tärkeimpiä tehtäviä on etsiä haastateltavia, jotka sopivat käsiteltävään aiheeseen ja näkökulmaan. Omassa toimituksessani lähdettiin aina etsimään tutkijaa tai virkamiestä – oli aihe melkein mikä tahansa. Minkä tieteenhaaran tai viraston edustaja sopisi nyt kommentoimaan tätä tai tuota? Omat taiteenlajinsa olivat tietenkin onnettomuusuutiset (haastateltavina pelastusviranomaiset ja mahdolliset silminnäkijät) sekä politiikka (haastateltavina poliitikot, mukana usein myös katugallup).

Tutkijat, virkamiehet, viranomaiset, poliitikot, kansalaiset. Yhteiskunnan koko kirjo?

Ei. Listasta puuttuvat yrityselämän edustajat.

Irtisanomisia, tuotannon ulkomaille siirtämisiä ja muita suuren kokoluokan ikäviä asioita lukuun ottamatta yrityselämän edustajat pääsevät valtamediassa ääneen yllättävän harvoin. – Valtamedialla tarkoitan tässä nyt Hesaria, Maikkaria, Yleä, iltapäivälehtiä jne. Kauppalehti, Talouselämä ja muut vastaavat ovat toki asia erikseen.

Miksi?

Toimittajakunnassa tuntuu olevan vallalla ajatus, että jos yrityksen edustaja saa puheaikaa mediassa, hän ajaa vain ja ainoastaan omaa etuaan ja myy yrityksensä tuotteita. Johtajan suusta ei tule muuta kuin myyntipuhetta. On silkka mahdottomuus, että johtaja voisi ottaa kantaa yhteiskunnalliseen asiaan. Sehän olisi törkeää ja itsekästä puuttumista kansalaisten asioihin. Yrittää vain myydä omaa ratkaisuaan tähänkin ongelmaan. Sietäisi hävetä. (Jorma Ollilaa lukuun ottamatta. Sanoi Ollila mitä tahansa, se uutisoidaan lähes aina.)

Myönnän ajatelleeni kuta kuinkin tähän tapaan itsekin. Jos joskus tulikin haastateltua jonkin yrityksen edustajaa, eikö vain jutussa ollut vähintäänkin yksi virkamies tai tutkija vastapainona. Ettei menisi mainostamisen puolelle. Sen sijaan saatoin rakentaa jutun pelkän tutkijan puheiden ympärille. Enkä minä edes kyseenalaistanut koko asiaa, näin kaikki muutkin toimivat. 

Tämä näkyy laajemminkin mediassa käytävässä julkisessa keskustelussa.

Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on muutama kolumnipaikka, jonne ulkopuoliset toimijat voivat lähettää tekstejään: pääkirjoitussivun Vieraskynä (kirjoitukset ovat muun pääkirjoitusmateriaalin seassa) sekä Sunnuntaidebatti. Kun selailee kirjoituksia, yrityselämän edustajia saa etsiä suurennuslasilla. Sunnuntaidebatissa näkyy alkuvuonna 2009 olleen muutama; huhtikuun 2009 jälkeen äänessä näkyvät olleen vain tutkijat, poliitikot, papit ja opettajat.

Tässä unohtuu eräs tärkeä seikka.

Kukaan meistä ei ole objektiivinen (toimittajien ja uutisten objektiivisuudesta blogasin aiemmin). Jokainen meistä vetää kotiin päin, meillä jokaisella on tietty agenda, jota haluamme viedä eteenpäin. Poliitikoilla tämä on osin läpinäkyvää mutta se on yleisesti hyväksyttyä. Mutta myös tutkijoilla ja virkamiehillä on omat vaikuttimensa. He haluavat tuoda esiin tärkeiksi kokemiaan asioita, edistää ehkä uuden apurahan saamista tai uuden lain läpimenoa. Vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkijalla saattaa olla lihava osakesalkku täynnä bioenergia-alan yritysten osakkeita. Kuinka pyyteetön ja puolueeton hän on antaessaan julkisuuteen lausuntoja, että tuulivoima on hyvä juttu?

Totta kai yritysten tärkein tehtävä on myydä tuotteitaan ja palveluitaan ja johtajilla ja muilla yrityksen edustajilla on opettelemista, ettei keskustelu lipsahda myyntipuheen puolelle. Mutta monella yrityksellä on myös sellaista tietotaitoa, joka voisi viedä keskustelua eteenpäin ja tuoda uudenlaista ajattelua.

Jos yrityksen edustajat pääsevät vain harvoin ääneen, voiko uutisointi tai mediassa käytävä julkinen keskustelu olla tasapuolista?

EDIT. Lienee kohtuullista lisätä vielä loppuun oma lehmäni ojassa. Työskentelen nykyisin “tiskin toisella puolella” eli viestintätoimistossa ja  toimenkuvaani kuuluu ansaitun julkisuuden rakentaminen asiakkaillemme. Toisin sanoen järjestämme asiakkaille esimerkiksi tapaamisia toimittajien kanssa tai tilaa kolumnipalstoilla. Kyse ei ole mainonnasta (=maksettu julkisuus) vaan keskustelusta toimialan trendeistä laajemmasta näkökulmasta.

Tässä työssä yrityselämän edustajia kohtaan tunnettu epäluuloisuus on käynyt ilmi todella selvästi. Jos asiakkaana on vaikkapa toimitusjohtaja, voi melkein pitää työvoittona jo sitä, että saa toimittajan kuuntelemaan asian loppuun. Sen sijaan jos asiakkaana on jonkin julkisen tai kolmannen sektorin organisaation edustaja, julkisen puheenvuoron saaminen on huomattavasti helpompaa.

One thought on “Virkamiesjulkisuuteen ei toimitusjohtajalla ole asiaa

  1. Eläköön , pirstaloitunut media… Facebook-profiilissani virisi tästä aiheesta mielenkiintoinen keskustelu, jonka osallistujien luvalla kopioin tähänkin:Kaikki alkoi siitä, kun eräs kaverini kommentoi, että mielenkiintoista julkista keskustelua on melkein mahdotonta synnyttää – harvoin saadaan tarpeeksi mielenkiintoiset ihmiset sanomaan mitään tarpeeksi kiinnostavaa. Johon minä vastasin: "Mielenkiintoista keskustelua on vaikea saada syntymään, jos keskustelijat valitaan asemansa mukaan. Monesti tunnutaan ajattelevan, että koska N on yrityksen Y:n tai instituutio X:n edustaja, hänellä on automaattisesti kiinnostavaa sanottavaa. Tai jos taiteilija M on juuri julkaissut kirjan, hän on ajankohtainen ja siksi hänellä on niin ikään kiinostavaa sanottavaa. Jos jollakulla todella olisi tuoreita ajatuksia mutta hän on nobody, puheajan heltiäminen on lähinnä tähtien asennosta kiinni."Jouni Junkkaala jatkoi: "Niin totta, Outi. Mutta mitä mieltä ovat lukijat? Kaikki tietysti haluavat mieluummin rohkeita ja asiantuntevia kommentteja, mutta mureneeko uskottavuus, jos kommenttaattori on nobody?"Outi: "Eikö uskottavuus voi tulla substanssin kautta?"Jouni J: "Voi tulla ja toivottavasti aina tulisi. Mutta jos lukijalla ei ole kompetenssia arvioida substanssia (ja näinhän usein on), niin silloin uskottavuus perustuu retoriikkaan tai asemaan." … "Mietin tuossa aiemmassa, että odottavatko ja haluavatko lukijat kuulla nimenomaan "vakavasti otettavassa" asemassa olevien kommentteja. Mutta ei kai se nyt niin voi olla. Substanssi ratkaisee!"Outi: "Niin, ja mikä ja kuka on ‘vakavasti otettava’. Sekin riippuu lukijasta. Konservatiivisempi voi ottaa pankinjohtajan vakavasti kun taas vapaamielisempi pitää häntä pellenä. Joku voi taasen kunnioittaa ikäloppua narkkariksi vajonnutta rokkaria – joka taas esim. omissa silmissäni näyttää pelleltä. Mutta olisi meillä keskustelukulttuurissakin parantamisen varaa. Argumentit tuntuvat varsinkin nettikeskusteluissa perustuvan lyttäämiselle. Se on ihan eri asia kuin eri mieltä oleminen."Jarmo Lahti: "Outi […]: onko kyseessä oikea ongelma siinä mielessä, että halukkaita ja osaavia yrityssanojia painavin ei-markkinointi-viestein olisi, mutta kun ei (niin ei)?Sanna Eulenberger: "@Jarmo: itse yritysmaailmassa toimineena voin sanoa, että tarjolla olisi. Yritysten edustajilla on jo jatkuvan kilpailuympäristön muutoksen vuoksi yleensä huomattavasti ajantasaisempi, realistisempi ja totuutta lähempänä oleva kuva siitä, mihin jokin toimiala on menossa ja minkälaiset seikat tulevaisuuden rakentamisessa painavat. Eikä sen edustajan tarvitse aina olla johtoa. Asiantuntijoiden syvälilnen osaaminen jollakin erityisalueella on päivittäisen käytäntöön viemisen vuoksi usein huomattavasti laadukkaampaa kuin akateemisten teoreettikojen.Virkamiesten ja tutkijoiden sekä yritysmaailman todellisuuden avaamien näkymien yhdistäminen ja analysoiminen tuo kaikkein antoisimman tuloksen. Niin lukijan kuin jutun tekijän kannalta. Sitä voi joutua jopa kyseenalaistamaan omia ajatusmallejaan😉.Outi: "@Jarmo Vastaan suoraan, että on se kyllä oikea ongelma. Mä olen nyt vuoden verran tehnyt duunia Netprofilessa ja tutustunut ICT-toimialaan ja -toimijoihin.Olen ollut hyvinkin innoissani siitä, mitä kaikkea pinnan alta löytyy: luonnollisesti metkaa teknologiaa mutta myös mielenkiintoisia ihmisiä, ongelmanratkaisukykyä ja -halua ja uusia näkökulmia. Myös maailmanparannushenkeä (ajatella, joku yritys haluaa oikeasti parantaa palvelullaan tai tuotteellaan ihmisten elämää – ei ainoastaan tuottaa voittoa omistajilleen… :D) Eivät tietenkään kaikki ole valovoimaisia ja sujuvasanaisia yrityksensä ja asiansa edustajia, mutta on myös niitä, joilla on puhumisen lahja ja jotka myös uskaltaisivat ottaa kantaa.Jarmo L: "Asiat blogiin ja urleja toimituksiin, jos tulisi edes sitaattimainintoja. Ja syötteitä someen."Jouni J: "Hyviä tyyppejä on varmasti eivätkä he kaikki pääse julkisuuteen vaikka ansaitsisivatkin. Mutta toisaalta on paljon myös ihmisiä, jotka a) eivät osaa ilmaista itseään kiinnostavasti b) uskalla tai voi sanoa paljon mitään c) halua puhua toimittajaa kiinnostavasta aiheesta d) jne."Outi: "Mais voilà, sehän on tavallaan meidän ammattikunnan tehtävä tuoda esille tyyppejä, joille kohdat a-d eivät ole este… ;)"

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s