Toimittajat töissä Facebookissa?

Töissä Facebookissa

Journalisti 2/2010 • 28.1.2010 Katri Porttinen

PDF

Tähän päivään asti olen ajatellut, että toimittaja voi harjoittaa ammattiaan ilman vakavaa paneutumista sosiaaliseen mediaan.

Mutta uusi aika on koittanut. Esimerkiksi Yleisradio on nykyään sitä mieltä, että yleisö ei enää vain passiivisena kuuntele tai katsele, vaan heiluu päivät pitkät netissä tuottamassa omaa sisältöään – ja siksipä siellä on toimittajienkin oltava.

Yle onkin laatinut oman Sosiaalisen median strategiansa, jonka mukaan Yle näkyy sosiaalisessa mediassa myös työntekijöidensä kautta. Nykyään ei siis esimerkiksi riitä, että Ylen ohjelmilla on vaikkapa omat Facebook-sivunsa, vaan myös Ylen toimittajien on syytä käydä sivuilla keskustelemassa, luomassa suhdetta yleisöön ja mieluiten vielä avaamassa aktiiviselle verkkokansalle omia työprosessejaan.

Ylen mielestä perinteinen tiedonvälittäjä-toimittajakin voi verkkoaikana uudistaa journalistista ilmaisua, esimerkiksi tekemällä muistiinpanoja verkkoon jo infossa istuessaan tai vaikka tapahtumasta juttukeikalta. Jälkimmäistä kutsutaan liverapoksi, joka tarkoittaa lyhyiden, reaaliaikaisten merkintöjen sarjaa esimerkiksi Qaikussa.

Verkossa siis istuu intohimoinen yleisö ilmeisesti vain odottamassa toimittajien puolivalmiita muistiinpanoja tiedotustilaisuuksista!

Eikä tässä vielä kaikki: Ylen mielestä infossa istuva journalisti ehtii aivan hyvin kertoa kuulemastaan myös esimerkiksi Facebook-tilapäivityksellä tai Twitterissä. Tiedonhankinnan ja muun jutunteon ohessa siis kaikki vain näppäilemään niitä tweetejä eteenpäin!

Iltapuhteeksi voi sitten vielä mainostaa työnantajalleen tekemiään juttuja ja ohjelmia FB-statuksessaan.

 

via journalistilehti.fi

Rupesi hymyilyttämään. Oikeastaan vähän nolottamaankin kirjoittajan puolesta. Journalistin toimittaja Porttinen on selvästi tuohduksissaan, että YLE tohtii oikein strategian perusteella vaatia työntekijöiltään uudenlaisia työtapoja. Että tähän saakka hän on kuvitellut voivansa tehdä töitä ilman paneutumista sosiaaliseen mediaan. Tuohtumuksesta kielivät tietyt lauserakenteet, kuten “Yleisradio on nykyään sitä mieltä…” tai “myös Ylen toimittajien on syytä käydä sivuilla keskustelemassa…”.

Mielestäni YLEn sosiaalisen median strategia on loistava. Vaatii rohkeutta ja todellista uskoa tulevaisuuteen, että kansallinen mediatalon rohjake rohkenee lähteä uudistamaan journalistisia työ- ja ajattelutapoja, joita kuitenkin taidetaan edelleen pitää jollain tapaa “pyhinä”.

Esimerkiksi toimittajan ajattelumalliin ei kuulu tiedon jakaminen. Omia juttuaiheita ja lähteitä suojellaan kuin intiimeimpiä salaisuuksia. Kerran eräs ex-kollega oli saanut vinkin, että kannattaa olla Helsingin käräjäoikeuteen päin yhteydessä tiiviisti, sieltä on tulossa eräs todella iso juttu käsittelyyn. Kollega ei hiiskahtanutkaan muille vaan helli tietoa korviensa välissä. Kävi sitten niin, että juttu pöllähti julkisuuteen kollegan ollessa sairaslomalla, emmekä me siis saaneet julkaistua skuuppia, sen teki kilpaileva toimitus.

Toimittajat ovat työntekijöitä konservatiivisimmasta päästä, mutta olen varma, että muutos on tulossa. Mediatalot, toimitukset ja lehdet ovat jo Facebookissa ja Twitterissä. Twitter- tai Qaiku-raportoinnit seminaareista ja tapahtumista ovat arkipäivää. Uudet journalistiset työskentelymetodit ovat tuloillaan: Qaikussa on käynnissä avoimen journalismin kokeilu, jossa Tietoviikkoon laaditaan juttua avoimella yhteistyöllä, siis laajan joukon kesken keskustelemalla.

Tulevaisuudessa tiedon jakaminen on valtaa, pelkällä tiedon omistamisella ei ole enää arvoa. Tämän toivottavasti myös kolmekymppinen toimittaja Porttinenkin hoksaa. (Tai sitten tämä hänen kirjoituksensa oli provokaatio, jonka nielaisin syötteineen päivineen. 😉

Advertisements