Kuka nostaisi toimittajan hännän – ellei toimittaja itse

25.2.2010 klo 16:26

Onko journalisteilla syytä juhlaan?

Kaikkiaan kahdeksantoista ihmistä yhdeksästä eri tiedotusvälineestä sonnustautuu kuukauden kuluttua parhaimpiinsa ja lähtee MTV3:n televisioimaan gaalaan jännittämään, kilahtaisiko heille tänä vuonna 7500 euron arvoinen Suuri Journalistipalkinto. Ilonpilaamisen uhallakin on pakko kysyä: kiinnostaako tämä todella tavallisia suomalaisia? Ja onko suomalaisella medialla ylipäätään syytä pirskeisiin?

 

“Suurten” journalismipalkintojen mekanismi on näppärä: toimittajat pääsevät tekemään juttuja toimittajista toimittajille. Ja koska toimittajat sattuvat olemaan töissä media-nimisessä työpaikassa, palstamillimetrit ja sekuntit julkisuudessa ovat taattuja. Siis toki edellyttäen, että palkinto on tarpeeksi suuri. Ja että sen ympärille rakennetaan tv-gaala.

Kai niitä palkintoja jaellaan yhdellä sun toisella työpaikalla. “Viikon asiakaspalvelija”. “Vuoden palomies”. Ja niin edelleen. Eipä siinä mitään. Kai se on jokin perusinhimillinen tarve tulla palkituksi ja kiitetyksi julkisesti, edes työporukan kesken. Lämmittäähän se. Mutta että pompöösi tv-gaala koko kansan pällisteltäväksi?

Suurelliset juhlagaalat ovat perinteisesti kuuluneet taide- ja viihdemaailmaan. Oscarit, Emmyt, Venlat, Finlandiat ja mitäniitänyton. Taiteilijat ovat vähintäänkin puolijulkkiksia, jotka elävät julkisuudesta ja julkisuudessa. Heitä (tai no, pintajulkimoita ainakin) seurataan lehtien palstoilla muutenkin ja gaalat ovat kirsikka kermakakun päällä, glamoröösia pintaliitoa jota joskus, myönnettäköön, on ihan hauska katsella.

Tähän joukkoon toimittajat ovat tunkeutuneet.

Mutta kun toimittajat ovat ihan tavallisia ihmisiä, eivät esiintyvän julkisuuden ammattilaisia. Joutuessaan sanomaan julkisesti jotain moni toimittaja menee ihan puihin ja lukkoon ja sitä on kaikkea muuta kuin hohdokasta katsoa.

Kenen päämääriä se palvelee, että joku toimittaja nostetaan hetkeksi rivistä ja nimetään kaiken kansan silmien alla “vuoden toimittajaksi”? Onko tarkoitus rakentaa tähtitoimittajakulttia? Hesarin päätoimittajaksi ja kustantajaksi vastikään nimetty Mikael Pentikäinenkin totesi viimeisimmän Journalistin haastattelussa, kun häneltä kysyttiin syytä lehden fyysiseen ohentumiseen, että “[j]oidenkin kirjoittajien, bränditoimittajien, poistuminen kyllä näkyy”.

Bränditoimittaja? Tähtitoimittaja? Parantuuko journalismi sillä, että osa sen tekijöistä nostetaan tällä tavoin jalustalle? Eikö vähän pienempi mittakaava riittäisi?

P.S. Suomen Kuvalehden Jari Lindholmille: Ei, eivät Twitter ja muut ole “jyräämässä perinteistä mediaa”. Haastamassa kyllä, mutta tarve jäsennellylle ja toimitetulle aineistolle voi edelleen hyvin. Kriisi tai haaste on ennen kaikkea jakelukanavissa. Hyvä sisältö voittaa viime kädessä aina.

One thought on “Kuka nostaisi toimittajan hännän – ellei toimittaja itse

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s