Toimittajan työ on latistunut peruskauraksi

Bonnierin journalistipalkinnon tänä vuonna voittanut Aamulehden toimittaja Kristiina Tolvanen kertoi taannoin Helsingin Sanomien haastattelussa (maksullinen linkki), että hän on saanut penkoa juttuaiheita tietämättä, tuleeko niistä juttua. Tolvanen oli esitellyt päätoimittajalleen listan 15 aiheesta, joita pitäisi penkoa. Päätoimittaja oli näyttänyt vihreää valoa. Aiheista on syntynyt jo kymmenkunta juttua, kuten selvitykset oppisopimuskoulutuksen väärinkäytöksistä ja valtion tuesta metsäteollisuudelle.

Onnittelut Tolvaselle palkinnosta ja siitä, että hänellä on poikkeuksellisen laajakatseinen esimies.

Kuinka monessa uutistoimituksessa oikeasti on tänä päivänä mahdollisuuksia penkoa juttuaiheita ilman paineita, että “tästä on sitten synnyttävä juttu”?

Kyllähän toimituksissa omia juttuaiheita arvostetaan ja kannustetaan penkomaan. Sehän on suorastaan toimittajan perustehtäviä, eikö? Mutta niitä aiheita pitäisi sitten kai penkoa vapaa-ajallaan. Aikoinaan omassa toimituksessani me emme saaneet osallistua esimerkiksi kiinnostaviin seminaareihin ellei aiheesta varmasti syntynyt juttua. Verkostoituminen tärkeiden kontaktien kanssa olisi niin ikään pitänyt tehdä varsinaisen työajan ulkopuolella (sosiaalista mediaa ei ollut vielä keksitty siinä mittakaavassa kuin se tänä päivänä on). Tärkeintä oli saada tämänpäiväinen ja huominen lähetys täyteen. Koska resursseja oli niin vähän, jokainen kynnelle kykenevä osallistui käytännössä tähän “päivän päällä olevaan”, lyhytjänteiseen uutistuotantoon.

Eikä oma toimitukseni ollut suinkaan ainoa, jossa elettiin ihmeellisessä aikakuplassa jossa on vain tämänpäiväinen ja huominen. Tämä taitaa olla melko lailla yleistä muissakin toimituksissa. Eräs tuttavani kertoi, että hänen toimituksensa perustettiin joitakin vuosia sitten ihan varta vasten tekemään tutkivaa, pitkäjänteistä journalismia. Muutamassa vuodessa homma on lipsunut siihen, että toimitus on ikään kuin työvoimareservaatti, josta tilataan määrä x juttuja seuraavien päivien lehtiin, kun kukaan muu ei niitä ehdi tehdä. “Omia juttuja saa toki edelleen tehdä, mutta useimmiten niiden teko lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen, kun on näitä kiireellisempiä rutiinijuttuja”, tuttavani harmitteli.

Eräässä toisessa toimituksessa taas toimittaja oli saanut juttuvihjeen. Suorastaan skuupin. Mutta oli vähällä, että juttu olisi jäänyt ilmestymättä. Toimittaja oli sen kyllä saanut myytyä toimituspäällikölleen ja sai täten jatkaa selvittelytyötään, mutta aiheen saamaa palstatilaa pienennettiin jatkuvasti ja lopulta se olisi ollut vain pieni maininta lehden alanurkassa. Toimittajan ihmetellessä, miksi hyvä ja kova uutisaihe ei saanut tarvitsemaansa tilaa lehdessä, toimituspäällikkö oli vastannut: “Me emme luo puheenaiheita. Me keskitymme taustoittamaan ja kommentoimaan.” Lopulta ilmestyttyään netissä juttu oli laajasti otsikoissa ja alkuperäistä uutista siteerattiin ahkerasti.

Toteuta siinä nyt sitten journalistista eetosta ja etsi totuutta, kun siihen ei anneta mahdollisuuksia.

Yksittäisellä, toimituksen palkkalistalla olevalla toimittajalla on loppujen lopuksi aika vähän sananvaltaa siihen, miten hän työnsä järjestää ja millaisista asioista juttuja tekee. Suurin ongelma on alati niukkenevat resurssit, mutta ongelmina ovat myös osaamattomat esimiehet ja kapeakatseinen ajatus siitä, että mediatila täytetään mieluummin peruskauralla (tiedotustilaisuudet ja poliitikkojen mellastukset) kuin aidosti omaperäisillä jutuilla. Mikä johtaa siihen, että lehdet ja uutislähetykset ovat toinen toistensa kopioita.

Latteaa.

Soisinpa, että muissakin toimituksissa olisi tarpeeksi rohkeita ja röyhkeitä tolvasia, jotka uskaltaisivat ilmoittaa esimiehelleen, että minulla on suunnitelma, aion tehdä näin.

Ongelmana on sitten tietysti se, että ne tylsät perusuutiset jäävät muiden harteille…

One thought on “Toimittajan työ on latistunut peruskauraksi

  1. Asenteissa varmasti olisi parantamisen varaa. Liian helposti hanskat putoaa tiskiin sillä sekunnilla, kun juttu on valmis. Jos edes puoli tuntia päivässä käyttäisi juttujen penkomiseen? Sellaiseen pitäisi kyllä esimiestenkin kannustaa.Asenteiden lisäksi myös ilmapiirillä on merkitystä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s