Ilkeys on toimittajan hyve?

Minulla oli aikoinaan erittäin ilkeä ja ikävä kollega. Siinä, että hän oli ilkeä, inhottava ja töykeä meille työkavereille, ei liene mitään kummallista, näitä luonnonoikkuja löytynee turhan monelta muultakin työpaikalta. Mutta tämä kyseinen henkilö oli ilkeä myös haastateltavilleen.

Esimerkiksi kerran hän haastatteli erästä kunnallishallinnon virkamiestä. Henkilö oli ensimmäistä kertaa haastateltavana ja joutui saman tien televisioon. Kollega aloitti haastattelun, mutta keskeytti sen saman tien huudahtamalla, että ”älä puhu paskaa”. Tämän jälkeen hän kertoi virkamiehelle, miten tämän piti vastata kysymyksiin, ja haastattelu otettiin uusiksi. Valmiissa jutussa katsoja näki itkuun purskahtamaisillaan olevan virkamiehen, joka ääni väristen antoi lausuntonsa. Journalismin riemuvoitto?

Kollega itse oli tietenkin tyytyväinen: taas oli pistetty yksi virkamies ojennukseen. (Hän oli ojentanut virkamiehiä sen verran, että oli saanut porttikiellon useammankin tahon lehdistötilaisuuksiin.)

Toinen tapaus: törmäsin kerran Facebook-statukseen, jossa henkilö (kaverin kaveri) kertoi jotakuinkin näin: ”Tämänpäiväinen haastateltavani kertoi minun olleen hankalin toimittaja, jonka kanssa hän on koskaan ollut tekemisissä.  Päätin, että se oli kohteliaisuus”. Statusta oli käynyt tykkäämässä useampi henkilö.

Eivätkä nämä ole ainutlaatuisia tilanteita. ”Se on poliitikko, ei sille tarvi olla ystävällinen”-asenne leimaa aika monta muutakin toimittajatuttua.

Toimittajalla on monessakin suhteessa melkoisen paljon valtaa. Haastattelutilanteessa hän voi suhtautua haastateltavaan esimerkiksi uteliaasti, ennakkoluuloisesti, ystävällisesti tai ilkeästi ja omalla asenteellaan kirvoittaa tietynlaisia reaktioita. Juttua tehdessään toimittajalla valta (ja vastuu) päättää, millaisen kuvan hän haastateltavasta antaa. Millaisin adjektiivein kuvailee, millaisilla verbeillä kehystää sitaatit, millaiset kuvat valitsee. Hän voi sanavalinnoillaan ohjata jutun vastaanottajan tulkintaa ja reaktioita.

Tämän tuosta ja taas törmää juttuihin, joista toimittajan asenne paistaa läpi. Hyvä esimerkki on Nalle Wahlroos (tähän viittasinkin hiljattain). Jos Wahlroosista on tehty jokin juttu, se hyvin usein kuvitetaan otoksella, jossa hän virnistää omahyväisesti, tähän olen törmännyt ainakin Helsingin Sanomissa ja iltapäivälehdissä. Tällainen kuvakäytäntö luo väistämättä kuvan röyhkeästä elitististä, mikä saattaa olla totta – mutta yhtä totta lienee se, että hän on fiksu ja menestynyt. Korrektimpaa olisi siis valita neutraalimpia lehtikuvia.

Pitääkö journalistin olla ilkeä ja hankala ja suhtautua haastateltavaan lähtökohtaisesti vähintäänkin epäilevästi? Onko se ainoa tapa saada uskottavuutta ja tunnustusta vastaanottajan silmissä? Tai muiden toimittajien?

En tarkoita, että toimittajan pitäisi tehdä ritatainolat ja ryhtyä bestikseksi jokaisen haastateltavansa kanssa. Ei, kaikkea muuta. Kyllä kriittinen ja haastava voi olla vaikka olisi ystävällinen. Tai edes kunnioittaisi vastapuolta.

One thought on “Ilkeys on toimittajan hyve?

  1. Mistähän tuo asenne oikein kumpuaa? Jostain toimittajan ammattihistorian alkuhämäristä?Minä jopa epäilen sitä, että ylikriittisyys ja ilkeys ovat mekanismeja, joilla toimittaja peittää a) huonoa valmistautumistaan b) tietämättömyyttään c) laiskuuttaan d) epäkiinnostustaan (hmm, tuo ei kyllä ole oikea sana…🙂 Ylipäätään puutteellista kompetenssiaan.Positiivinen aihe ei yleensä täytä toimittajien mielestä uutiskriteerejä, ellei kyse ole rahasta tai kilpailun voitosta. (Mistä pääsemme taas uutiskriteerikeskusteluun: http://outi.posterous.com/kuka-saa-maaritella-mika-on-uutinen)Sori, @aheikin, etten vastannut aiemmin, on jäänyt blogin päivitys toukokuussa vähän vähemmälle. Kiire!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s