Media muokkaa kansallista identiteettiämme vinoon

Suomi on sitten paras. Tai keskiviikkoaamun tuoreempien tietojen mukaan ainakin toiseksi paras.

Facebookissa kävi eilen kuhina kun kaverini kilvan kommentoivat uutista. Osa peukutti ja oli kovasti innoissaan, osa muistutti korkeista väkivalta- ja itsemurhatilastoista, mielenterveysongelmista, eriarvoistumisesta… Ja niin edespäin. Niin ikään verkkokeskusteluissa (esim. Hesarissa) kansa oli kyynistä: on mitattu vääriä asioita, ei ole otettu huomioon sitä eikä tätä. Että tervetuloa vaan tutkijat tänne meille tutustumaan tavallisen suomalaisen arkeen. Ei oo helppoa, ei. Nih.

Tavallisen suomalaisen arki. Millaisia me olemme me suomalaiset?

Arki on harmaata kituuttamista. Ostovoima on huono, leipäjonot pitenevät. Palvelut ovat huonoja. Yksittäisiä ihmisiä pompotetaan virastoissa luukulta luukulle. Olemme kännissä viikonloppuisin. Me loukkaannumme ojaanajossa ja jos emme kuole tuttavamme puukottamina, niin kaulakiikussa viimeistään, mielenterveytemme lopullisesti menettäneinä. Hyljättyinä jonkin laitoksen käytäville.

Eikö niin?

Nimittäin tällaisesta suomalaisuudesta me saamme lukea päivittäin. Viikonlopun jälkeen luemme lehtien pikku-uutisia, joihin on huolella kirjattu joka ikinen kuluneen viikonlopun ojaanajo ja kännitappo. Etusivun uutisia tehdään kurjuudesta: laitostuneista vanhuksista, heitteille jätetyistä mielenterveyspotilaista ja pahoinvoivista lapsista.

On totta, että median tehtävänä on nostaa esiin ongelmia ja tuoda julki myös vähäosaisten ääni. Käytännössä on ihan tavallista ja sallittua, että puolueetonkin media on kallellaan vähäosaisiin päin ja pitää heidän puoliaan. Mutta kun se tuppaa unohtumaan, että kyse on aika pienestä joukosta, usein yksittäistapauksista (joskin toki yksikin tapaus on liikaa). Suurimmalla osalla meistä asiat ovat oikeastaan ihan hyvin.

En missään nimessä ole sitä mieltä, ettei yksinäisestä vanhuksesta tai turvaverkon ulkopuolelle pudonneesta mielenterveyskuntoutujasta pitäisi kirjoittaa. Ehdottomasti: epäkohdat pitää nostaa esille ja niistä pitää keskustella.

Kaipaan jälleen suhteellisuudentajua. Voisiko ajatella, että tämän suomalaiset voivat huonosti -diskurssin rinnalle otettaisiin myös hyvinvointidiskurssi. Se ei tarkoita sitä, että kerrotaan näyttävästi kuinka hyvätuloisia ja hyvinvoivia maamme eturivin yritysjohtajat ovat, vaan sitä, että tehtäisiin enemmän juttuja ruohonjuuritason onnistumisista. Esimerkiksi siitä, että pieni start up -yritys on keksinyt tavan tehdä tämä tai tuo vielä vähän paremmin. Tai että kunnassa x on onnistuneesti muutettu lasten päivähoito ja vanhusten palvelut saman katon alle.

Ei ole mikään ihme, että tavallinen suomalainen suorastaan loukkaantuu hyvinvointipuheista. Kun päivästä toiseen aamutokkurassa laskee aamulehden pikku-uutisista edellispäivän kuolinsaldoa, alkaa sitä pitää suomalaisuuden koko kuvana. Kännitaposta tulee normi. “Tällaisia me suomalaiset olemme.”

 

One thought on “Media muokkaa kansallista identiteettiämme vinoon

  1. @kittikatti Hyvä tilannetaju!🙂 Mä olisin varmaan tuollaisessa tilanteessa hymyillyt typerästi, sanonut jotain hölmöä – ja sitten jälkeenpäin keksinyt kymmenen nasevaa vastausta… Löysin sattumalta toisaalta (http://walborg.wordpress.com/2010/08/19/links-for-2010-08-19/) kommentin tähän kirjoitukseen: "Ai että ongelma onkin se, että media pitää liikaa vähäosaisten puolta? Yeah, right."Ei, ongelma ei ole se, että media pitää liikaa vähäosaisten puolta. Ongelma on se, että vähäosaisuuden rinnalla se toinen todellisuus, tavallisten ihmisten tavallinen elämä, ei pääse kuuluviin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s