Toimittajien Facebook-sokeudesta, osa II

Kirjoitin aiheesta jo aiemmin keväällä.

Luettuani tuoreen Talouselämän (26/2010) on pakko palata aiheeseen. Lehden kannessa seisoo näyttävästi: “Facebook-huuma menee ohi”. (Juttua ei löydy vielä verkosta, linkitän sen tähän kun se julkaistaan online-versiona. Päivitys 29.8.: Juttu ei tähän mennessä ole ilmestynyt Talouselämän nettisivuille. Tuskinpa siis enää ilmestyykään.)

Olen tottunut lukemaan Talouselämästä hyviä, huolellisesti laadittuja ilmiöjuttuja ja analyyseja (ja Pekka Seppäsen mahtavia kolumneja), joten odotukset olivat korkealla; kuvittelin jutun käsittelevän esimerkiksi sitä, kuinka Facebook arkipäiväistyy ja kuinka se ja muut sosiaalisen median palvelut ovat muuttaneet arkikäyttäytymistämme. Tai sitten ajattelin sen olevan kriittinen juttu käyttäjien tietojen keräämisestä ja tietojen myymisestä mainostajille; että kuinka ihmisistä tulee varovaisempia ja huolellisempia käyttäjiä ja ihan kaikkea ei FB-profiilissa enää paljasteta.

En ollut uskoa silmiäni.

Yli miljoona suomalaista on jo luonut profiilinsa Facebookiin. Seuraavaksi he haluavat sieltä pois.

Talouselämän toimituspäällikkö Hanna Rajalahti on tehnyt jutun haastattelematta ainuttakaan asiantuntijaa. Korjaan, hän käyttää arjen asiantuntijoita, omia kavereitaan, joita siteeraa etunimillä. “Kaverini Pia kertoi...”

Hän kirjoittaa, kuinka Facebook on tehnyt jotain oikein, kun “arviolta yli miljoona suomalaista on luonut kolmessa vuodessa profiilinsa naamakirjaan. […] Facebookissa on kuitenkin vasta vähemmistö. Neljä miljoonaa suomalaista tulee edelleen toimeen ilman digitaalista minää.

Facebook-käyttäjätilastoa ylläpitävän Facebakers-sivuston mukaan Suomessa on tällä hetkellä (tätä kirjottaessani) lähes 1,9 miljoonaa suomalaista.

Lähes tuplasti enemmän.

Rajalahti kertaa jutussaan Audi-Kiesin ja minikaivuri-Mutasen tapaukset ja kertoo, että jotakuta hänen ystävistään on Facebookissa lähestytty vähän liian tunkeilevilla viesteillä. Toimittaja muistuttaa, että on sosiaalisesta mediasta hyötyäkin, sosiaalista hyötyä ja ammatillista hyötyä.

Eniten tänä vuonna Facebookista on hyötynyt Container Finance, joka sai Facebook-ryhmän avulla murrettua ay-liikkeen vallan helmikuun satamalakon aikana.

Juttu päättyy näin: “Google-haut sille, miten Facebookista pääsee eroon, kasvavat nopeammin kuin Facebook-profiilien määrä. [lähde?] Toukokuussa Quit Facebook -päivän aikana eroryhmään liittyi 37 135 tulevaa entistä käyttäjää.

37-tuhatta FB-käyttäjää on murto-osa (0,00007 %) koko palvelun käyttäjämääristä (yli 507 miljoonaa). Esimerkiksi omista ystävistäni ei tainnut yksikään poistaa profiiliaan ko. päivän seurauksena.

Mitä sitten?

Tästä olisi voinut alkaa jutun “virallinen osio”, jossa olisi haastateltu asiaa tuntevia ja pohdittu sitä, miten helppoa tai vaikeaa oman profiilin ja omien jälkien poistaminen on netin erilaisista palveluista. Mutta ei.

Juttu olisi mennyt ehkä kepeänä kolumnina Talouselämän nettisivuilla, mutta että arvostetun talouslehden kansijuttu?

Olkoonkin, että Facebook on trendikäs ja kiinnostava ja ärsyttävä, on se jo sen verran arkipäiväinen, että kyllä siitä (ja koko sosiaalisesta mediasta) jo tässä vaiheessa pitäisi pystyä kirjoittamaan analyyttisempia juttuja.

One thought on “Toimittajien Facebook-sokeudesta, osa II

  1. Hanna Rajalahti on ollut Bildenberg ryhmän kokouksessa vuonna 2009, josta ei tahdo millään löytyä edes yhden yhtä juttua suomalaisessa mediassa, eikä paljon muidenkaan maiden mediassa. Kokoukseen kuitenkin osallistuu hyvä joukko maailman vaikutusvaltaisimpia henkilöitä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s