Toimittajat eivät halua olla edelläkävijöitä

Journalists are obsessed with everything new when they should be obsessed with relevancy.”

En ole varma onko tuo nyt sanasta sanaan mitä toimittaja Kevin Andersson sanoi taannoisessa seminaarissa (josta kirjoitin aiemmin), mutta noin muistikirjassani lukee. Ajatus liittyi laajemmin informaatiotulvaan ja siihen, että toimittajien pitäisi keskittyä määrän sijasta laatuun.

Lause on jäänyt vaivaamaan mieltäni. Olen Anderssonin kanssa eri mieltä.

Amerikkalaistoimittajana Andersson toki viittaa maanmiehiinsä, mutta mielestäni tilanne Suomessa on toinen. On meillä toki kourallinen edelläkävijoitä (markkinointikielellä early adaptors), jotka todellakin suhtautuvat uusiin ilmiöihin, ajatuksiin ja teknologiaan ennakkoluulottomasti ja jopa innokkaasti. Suurin osa heistä on laitehulluja, tiedättehän, niitä härpäketestien tekijöitä, jotka tänään testaavat pesukoneita ja huomenna älykännyköitä ja antavat niille tähtiä tekniikkalehden sivuilla.

Kuitenkin suurin osa suomalaistoimittajista suhtautuu kaikkeen uuteen vähintäänkin epäluuloisesti. Jos keskivertotoimittajalle antaa juttuvinkin vaikkapa jostain uudesta, nousevasta trendistä, todennäköinen vastaus on “no joo, ihan kiinnostava aihe, mut emmä tiedä, tota on vaikee myydä eteenpäin toimituspäällikölle”. On paljon helpompaa uida enempi valtavirrassa ja tehdä juttua vasta sitten, kun joku toinen toimittaja on tehnyt omansa ensin.

Jostain syystä edelläkävijyys yhdistyy usein uuden teknologian nopeaan omaksumiseen.

Siinä toimittajat tai toimitukset eivät ainakaan ole kunnostautuneet. Harvassa toimituksessa on otettu käyttöön uusinta tekniikkaa. Toimittajana ollessani (vielä muutama vuosi sitten) oma tietokoneeni oli mallia “pöytä” ja näyttö mallia “kuvaputki”. Työsuhdekännykästä saattoi vain haaveilla. Juttukeikoilla piti aluksi käyttää omaa puhelinta jos piti tavoitella haastateltavaa tai selvitellä lisätietoja. Vasta asiasta metelin nostettuamme saimme toimitukseen muutaman “reportterikännykän”, jotka olivat useamman vuoden vanhoja nokialaisia ja joissa akku ei kestänyt muutamaa tuntia kauempaa. Meidän talossa työsuhdekännykän saivat ilmeisesti vain rivitoimittajia tärkeämmät.

Sen mitä toimittajatutuilta olen kuullut, eipä meno sen kummempaa tänäkään päivänä ole. Tavallista toimittajaa varustetaan harvoin työsuhdepuhelimella. Ja jos sellainen on, se on mahdollisimman vaatimaton malli.

Lounastin hiljattain erään entisen kollegani kanssa. Hän kertoi, että toimituksessa pyritään nykyisin ottamaan sosiaalista mediaa ja uusia trendejä haltuun, on Facebook-ryhmää ja Twitteriä ja sen sellaista. Hyvä juttu sinänsä. Kaverini kysyi jo lopetellessamme, että kuule, kerro nyt, mitä ne älykännykät oikein on. Kun niistä puhutaan niin paljon.

Kaivoin laukustani tuolloin käytössäni olleen iPhonen ja näytin hänelle Facebookit ja Angrybirdsit. Hän oli vaikuttunut ja totesi, ettei ikinä ole tällaista puhelinta nähnyt saati pitänyt kädessään.

Herätys, toimitukset!

Jos toimittajilla ei ole mahdollisuutta edes tutustua uusimpiin tuuliin – oli kyse sitten teknologiasta, uudesta palvelusta tai jostain muusta, miten he voivat uskottavasti kirjoittaa niistä? Eikö toimittajien kuitenkin pitäisi olla edelläkävijöitä? Ideani Uutisraivaaja-kilpailuun: ostetaan koko voittosummalla älykännyköitä ja e-lukulaitteita ja muita härpäkkeitä suomalaisiin toimituksiin!

Vai olenko liian yksioikoinen ajatellessani, että toimittajien pitäisi tuntea uusinta teknologiaa? Pitäisikö toimittajien olla edelläkävijöitä – vai heijastaa kansan syvien rivien tuntoja?

One thought on “Toimittajat eivät halua olla edelläkävijöitä

  1. Nyt on pakko korjata: jätetään siitä viestintäammattilaisuudesta se markkinointi-etuliite pois… Sillä markkinoinnissa ja pr:ssä on vissi ero. Oma työ- ja opiskelutaustani on puhtaasti epäkaupallinen, jos kohta sitä markkinointinäkemystäkin on tässä ollut viime vuosina pakko jonkin verran opetella. ;)Olet siinä oikeassa, että pyyteetöntä pr-työ ei ole. Toimittajille juttutarjouksia tehdessä kumpikin osapuoli kuitenkin tietää (toivottavasti) pelin säännöt. Minä edustan asiakasta, tuon esille trendin tai ajankohtaisen aiheen, joka liittyy asiakkaan osaamiseen tai toimialaan, toimittajan tehtävä on löytää se relevantti näkökulma ja tehdä oma työnsä journalistina. Pointti ei nyt kuitenkaan ollut tämä, vaan tuo oli lähinnä yksi esimerkki, jolla pyrin tuomaan esille sen, että uusiin aiheisiin ja ajatuksiin ei kovin hanakasti tartuta.Väittäisin, että kyllä tässä sen verran pelisilmää on kehittynyt että tunnistan, milloin kiemurtelu johtuu yleisestä vaikuttamispyrkimyksestä ja milloin taas siitä, että toimittaja on yksinkertaisesti haluton tarttumaan aiheeseen, joka ei ole niin tuttu. Tottahan toki minä kärjistän asiaa, toivottavasti tilanne ei ole niin paha kuin se erinäisten toimittajatuttujeni kautta olen saanut ymmärtää.🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s