Innovaatiojournalismi ei innosta?

Helsingin Sanomain Säätiö on jakanut tähän mennessä reilun miljoonan erilaisiin stipendeihin, joilla on kannustettu työelämässä jo kannuksensa hankkineita toimittajia astumaan epämukavuusalueelle. Siis lähtemään ulkomaille opiskelemaan. Ensi vuoden stipendiaatit on kuulemma jo valittu ja nimet julkistetaan marraskuun puolella.

Säätiön asiamies Ulla Koski kertoi tänään Sitran järjestämässä miniseminaarissa, että hakijamäärä oli edellisvuodesta vähentynyt ja Stanfordin yliopiston innovaatiojournalismin koulutusohjelmaan hakeneiden määrä oli suorastaan romahtanut. Kun hakijoita vielä viime vuonna oli ollut 15, tänä vuonna kolmea paikkaa tavoittelee viisi kandidaattia.

Stanfordin koulutusohjelman käyneitä olen tavannut Innovaatiojournalismin seuran järjestämissä tapahtumissa, ja oikeastaan kaikki kuulemani kommentit itse koulutuksesta ovat olleet positiivisia: mahtava kokemus, avasi silmiä, oppi uutta, pääsi verkostoitumaan ja niin edelleen. Näin myös tämänpäiväisessä seminaarissa, jossa Matti Posio Aamulehdestä, Jukka Perttu Helsingin Sanomista ja JP Manninen Kalevasta kertoivat kokemuksistaan.

Miksi uudet kokemukset eivät kiinnosta toimittajia? (Tätä sivusin jo edellisessä kirjoituksessani.)

Tai tarkemmin: miksi innovaatiojournalismi ei kiinnosta? (Tästä kirjoitin noin vuosi sitten.)

Voisiko syynä olla se, että innovaatiojournalismilla ei ole oikein kunnon brändiä? Tässä samaisessa Sitran seminaarissa Helsingin yliopiston viestinnän proffa Hannu Nieminen totesi, että hän oli yrittänyt ottaa selvää, mitä se innovaatiojournalismi oikein on ja törmännyt sitten ainakin neljään eri määritelmään:

1) journalismia innovaatioista: siis esimerkiksi tieteen popularisointia tai puhtaita uutisia esimerkiksi uudesta teknologisesta innovaatiosta

2) innovaatioita journalismissa: uudenlaisia tapoja tehdä ja tuottaa journalismia, Nieminen mainitsi esimerkiksi WikiLeaksin.

3) journalismia innovaatiopolitiikan välineenä: asianajojournalismi

4) journalismia innovaationa itsessään: ammattitaito, ammattietiikka, asenne, tapa tuottaa journalismia

Nieminen pohti, että innovaatiojournalismi on helposti asianajojournalismia, siis sellaista, jolla pyritään esimerkiksi edistämään kansallista kilpailukykyä, tuottavuutta ja tehokkuutta. Tämä on hänen mielestään väärin, silloin journalismia ja sen onnistumista mitataan journalismin ulkopuolisilla tavoitteilla ja väärillä argumenteilla, kuten juurikin esimerkiksi kilpailukyvyn kasvuprosenteiila.

Niemisen mukaan journalismin tulisi kilpailukyvyn edistämisen sijaan edistää “hyvää elämää”, sosiaalista ja kulttuurista hyvinvointia. Sillä “ilman hyvää elämää ei ole myöskään kilpailukykyä”.

Mielestäni tuo pätee kyllä toisinkin päin…

Nieminen viittasi vielä Erkki Kauhasen ja Elina Nopparin vuonna 2007 Sitralle laatimaan raporttiin, jossa nämä ehdottavat innovaatiojournalismin tilalle termiä tulevaisuusjournalismi.

Mitenkähän on, kiinnostuisivatkohan toimittajat tulevaisuusjournalismista, jos kerran innovaatiojournalismi ei tunnu kelpaavan?

One thought on “Innovaatiojournalismi ei innosta?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s