Asianajojournalismi vs. objektiivinen journalismi

Asianajojournalismi on jonkinlainen vastakohta journalistiselle ihanteelle, objektiiviselle journalismille. Asianajojournalismin tarkoituksena on edistää jotakin asiaa tai teemaa antamalla sille runsaasti palstatilaa tai lähetysminuutteja. Koetin etsiä tarkempaa suomenkielistä määritelmää, mutta Google löysi vain hajanaisia osumia, esimerkiksi oma kuukauden takainen blogaukseni nousi hakutuloksissa korkealle. Englanniksi termillä “advocacy journalism” löytyivät osumat mm. Wikipediasta ja Journawikistä.

Vaikka jonkin tietyn asian ajaminen journalismin keinoin kuulostaa tietysti väärältä, asianajojournalismi ei ole kovin tavatonta: esimerkiksi Helsingin Sanomien kolmen vuoden takainen Läskikapina-juttusarja on selvä esimerkki: lihavuutta suomalaisten yhä pahenevana terveysongelmana käsiteltiin useista eri näkökulmista ja samalla kannustettiin lukijoita painonpudotustalkoisiin.

Olen tässä viime viikkoina sivusilmällä seurannut erästä tapahtumasarjaa, josta on aika paljon lehdissä uutisoitu. Uutisen taustalla on uutiskynnyksen ylittänyt tosielämän tapahtuma, josta on lähtenyt elämään sivujuonne. Tämän sivujuonteen lähteenä on eräs tuttavani, toimittaja, jonka on oman asemansa ja kontaktiensa kautta ollut helppo “myydä” hänelle itselleen erittäin tärkeää aihetta eteenpäin toimituksille. Olisiko aihe noussut laajasti uutisoiduksi, jos lähteenä olisi ollut joku muu, joku “tavis”?

Onkohan tällainen yleistä?

Aina silloin tällöin tulee eteen uutisia, joista jää päällimmäisenä mieleen lähinnä hämmennys: miksi tämä on uutisoitu? Usein tällaiset uutiset koskettavat lapsia tai eläimiä tai jotain muuta tunteisiin vetoavaa ja niissä saattaa olla ohimennen maininta esimerkiksi varainkeruusta. Muistatteko esimerkiksi “kadonneen vinttikoiran arvoituksen”, josta Helsingin Sanomat uutisoi (€) näyttävästi uutissivuillaan ison kuvan kera noin kuukausi sitten? Piikkiössä kadonnutta Helmi-vinttikoiraa etsittiin Espoosta saakka.

Mikä taho oli antanut uutisvihjeen Hesarille ja miksi siihen tartuttiin noin suurella jutulla?

Ehkä se meni näin: toimittajan tuttavan koira on karannut, huhujen mukaan koira on saattanut eksyä Espooseen saakka. Toimittaja ottaa yhteyttä vanhaan opiskelukaveriinsa joka työskentelee Hesarissa, tämä päättää auttaa kollegaansa ja tekee aiheesta jutun, jotta espoolaiset pitäisivät silmänsä auki ja koirasta saataisiin ehkä havaintoja.

Viatonta? Vai vaarallista ja epäreilua? Vaikka toimittaja ei itse hyötyisi jutusta mitenkään?

En oikein osaa sanoa.

Onko siinä jotain pahaa, että toimittaja tekee jutun tuttavansa lasten mielenkiintoisesta kouluprojektista, jonka tarkoituksena on ehkä myös kerätä rahaa leirikouluun? Tai kirjoittaa kriittisen jutun oman lähipuistonsa kaavoitussuunnitelmista?

Toisaalta: jos ilmiö on laajempi, myös väärinkäytösten mahdollisuus kasvaa.

Muistattehan, että Yleisradion toimittaja Olli Ainola, kansanedustaja Marja Tiuran puoliso, joutui eroamaan Ylestä käytettyään asemaansa väärin. Hän koetti ajaa omaa asiaansa.

Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s