Miksi siitä innovaatiojournalismista nyt pitää jatkuvasti kohkata?

Innovaatiojournalismin seura Finjo (jonka sihteerinä toimin) jakoi vuosittaisen Innovaatiokide-palkintonsa parhaasta innovaatioaiheisesta jutusta viime tiistaina.

Ylidiktaattorina toimi Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri, hän valitsi voittajaksi Satakunnan Kansan toimittajan Anneli Kallioniemen tekemän jutun Kasvihuoneiden sähköntarve voidaan puolittaa ledivaloilla. Onnittelut!

Kallioniemen voittopuheen voi kuunnella ja katsella Vimeossa (krediitit Jarmo Lahdelle, lisää videoita mm. tilaisuudessa käydystä paneelikeskustelusta Finjon sivustolla).

Puhe on aseistariisuvan rehellinen. Kallioniemi ilmoittautuu maalaistoimittajaksi, joka tekee juttuja eteen tulevista mielenkiintoisista ilmiöistä ja asioista. Hän ei miellä harjoittavansa innovaatiojournalismia, vaikka kirjoittaakin esimerkiksi paikallisista yrityksistä, niiden tekemistä keksinnöistä ja siitä, miten nämä keksinnöt parantavat elämisen ja olemisen laatua.

Mielestäni juuri tuo utelias asenne ja tapa tehdä juttuja eteen tulevista mielenkiintoisista asioista on innovaatiojournalismia par excellence.Tuula Teerikin kehotti toimittajia: “Tehkää enemmän juttuja sellaisista asioista, jotka kiinnostavat teitä itseänne!”

Mutta eivätkö nuo itse asiassa ole jo toimittajana olemisen perusedellytyksiä?

Tuli sitten vain mieleeni, että mutkistammeko me asioita liikaa puhumalla innovaatiojournalismista. Tutkija Maria Lassila-Merisalo muistutti innokidetilaisuudessa pitämässään puheenvuorossa, että “innovaatio” on yksi nauretuimmista sanoista toimittajien keskuudessa. Samaa olen itsekin todennut aiemmissa innovaatiopostauksissani. Että jos liika innovaatiokohkaus sitten vain karkottaa suurimman osan toimittajista kauas pois?

No, en nyt sentään ole seuraa lakkauttamassa, semminkin kun sen puitteissa pääsee tapaamaan erittäin mielenkiintoisia ihmisiä mielenkiintoisissa paikoissa, kuten vaikkapa Fjord Kitchenissä (Jyrki Alkion postaus tapahtumasta täällä, aion itsekin siitä kirjoittaa vielä kunhan nyt kerkiän). Näkisinkin asian oikeastaan toisin päin: niin kauan kuin toimittajat ilkkuvat innovaatioille, niin kauan niistä täytyy puhua ja pitää esillä. Yhdistys pyrkii myös muistuttamaan, että journalismin arvoista elämää löytyy myös vakiintuneiden rakenteiden ulkopuolelta. Kuten startup-maailmasta.

Innovaatiokidekilpailu puolestaan on väline, joka osaltaan pyrkii madaltamaan kynnystä: käytännössä ihan miltä tahansa elämän osa-alueelta voi kirjoittaa juttuja innovatiivisesti, uudesta näkökulmasta oivaltaen.

Siinä vaiheessa kun innovaatioista kirjoittaminen on toimittajakunnan mielestä luontevaa ja normaalia ja itsestään selvää, siinä vaiheessa yhdistyksen tehtävän voi katsoa olevan täytetty.

Siihen saattaa kulua jonkin verran aikaa.😉

 

P.S. Blogini lukijatilastot kertovat karua kieltään: niitä blogauksia, joiden otsikoissa on sana “innovaatio”, on luettu suhteessa vähiten eikä linkkejä ole juurikaan jaettu eteenpäin sosiaalisessa mediassa…

 

One thought on “Miksi siitä innovaatiojournalismista nyt pitää jatkuvasti kohkata?

  1. Innovaatiojournalisti on überutelias?😉 Periaatteessa toimittajalla kuin toimittajalla pitäisi aina olla utelias perusasenne. Valitettavasti todellisuus on hiukan karumpi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s