Naisellista journalismia

Sitä harvoin tulee ajatelleeksi naistenlehteen tarttuessaan, kuinka analysoituun ja tutkittuun kohderyhmään sitä kuuluukaan. Naistenlehtien toimittajat ja kehittäjät tietävät ja tuntevat lukijansa läpikotaisin. He tietävät, mitä minä haluan, mitä minä ajattelen seuraavaksi ja minkäväristä huulipunaa laitan ensi viikolla tanssiaiskutsuille.

Tai ainakin luulevat tietävänsä.

Olin eilen Otavamedian markkinointiammattilaisille suunnatussa tilaisuudessa, jossa valotettiin tulevaisuuden aikakauslehtitrendejä. Kaiken kaikkiaan ajatuksia ja tunteita herättävä tilaisuus. Nousussa ovat esimerkiksi lehtien tarjoamat mobiilipalvelut, personointi ja fanitus. Lukijat halutaan yhä tiiviimmin sitoa mukaan julkaisun tekemiseen. Otavamedian julkaisujohtaja Katriina Kaarre kertoi, että jo nyt lukijat luovat sisällöistä 30-100 prosenttia! (100 % selittynee tietyillä verkkosisällöillä, esim. keskustelupalstoilla). Ja tätä halutaan lisää. Lukijoista halutaan faneja, sillä fanit ovat uskollisia, antavat anteeksi ja levittävät sanaa tehokkaasti.

Myös mainostajan sanan uskotaan tulevaisuudessa painavan yhä enemmän. Uudet julkaisukanavat esimerkiksi tuovat mainostajien ulottuville uusia, kekseliäitä tapoja promota tuotettaan. Esimerkiksi joskus lähitulevaisuudessa jokin kosmetiikkajätti voi tarjota lukijoilleen yhden iPad-lehden veloituksetta ja saada kyseiseen numeroon räätälöidyt ja näkyvät mainospaikat.

Kysymys nyt sitten kuuluukin, että minkä verran toimittajille jää enää tilaa tehdä journalismia?

Annan vt. päätoimittaja Hanna Jensen kertoi puolestaan luotsaamansa lehden toimituspolitiikasta: “Ei me voida päättää lukijan puolesta, mikä on kiinnostavaa. Meidän on kuunneltava lukijoitamme herkällä korvalla ja nostettava ne aiheet sieltä.”

Tällaiseen asenteeseen olen törmännyt aiemminkin, toisaalla. Enkä pysty tätä nyt täysin ymmärtämään.

Kyllä, äärimmäisen kilpaillulla markkinalla (ja pienellä kielialueella) lehden on miellytettävä lukijaansa, jos mielii menestyä. Tästä sitten johtuu, että lehdet näyttävät toisensa kopiolta: numerosta toiseen luemme koskettavia selviämistarinoita, julkkisjuoruja ja jumppaohjeita laihdutusvinkkeineen. Välillä hieman provosoidaan, muistanette esimerkiksi tuoreehkon Hägglund-kohun.Tämän näkökulman ymmärrän (joskaan en välttämättä hyväksy).

Mutta tällaisella toimituspolitiikalla ei mielestäni ole juurikaan tekemistä journalismin kanssa.

Wikipedian mukaan journalismin tehtävä puhtaimmillaan on kansalaisten informointi. Journalismi tutkii, selvittää ja avaa yhteiskunnallisia, kiinnostavia aiheita kansalaisille. Mielestäni tähän kuuluu myös lukijan yllättäminen ja tietynlainen valistaminen: sellaisten aiheiden tarjoaminen, joista lukija ei aiemmin edes tiennyt olevansa kiinnostunut. Eivätkö tällaiset ihanteet kuulu naistenlehtiinkin?

Varman päälle pelaaminen ja mahdollisimman suuren massan miellyttäminen tuottavat bulkkitavaraa. Siksi en tunne esimerkiksi Annaa omakseni. Äänestän lompakollani. Olen valmis maksamaan hieman enemmän harvemmin ilmestyvästä lehdestä, jos tunnen saavani siitä ahaa-elämyksiä. Mielestäni esimerkiksi Bonnier tekee lehtiensä kanssa varsin hyvää työtä.

Vaan aika moni tyytyy bulkkiin.

One thought on “Naisellista journalismia

  1. Itselleni tärkein kriteeri lehden (vapaaehtoisessa) lukemisessa on yllätyksellisyys. Haluan journalismilta jatkuvasti tarinoita ja ilmiöitä, joita en tiennyt olevan olemassa. Pakkopullaa (meilläkin on oltava tästä jotain) on ihan liikaa markkinoilla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s