Viime viikkoina ilmassa on ollut melko paljon, etten sanoisi runsaasti, vihaa.
Norjassa tapahtui käsityskyvyn ylittävä joukkomurha, ja kun oltiin muutama päivä toivuttu järkytyksestä, alkoi vihainen tykitys, niin medioiden keskustelupalstoilla kuin blogeissakin. Esimerkiksi tähän tyyliin: http://jalkijupinaa.blogspot.com/2011/08/eduskunnan-hallintovaliokunnan.html versus http://rahmispossu.net/2011/08/01/mista-anders-b-breivikin-viha-kumpusi/ Miten voivatkaan asenteet ja ajatukset olla näin kaukana toisistaan!
Blogeissa ja keskustelupalstoilla kukkii yhä hurjemmaksi käyvä salaliittoromantiikka: omista ja yhteiskunnan ongelmista syytetään milloin maahanmuuttajien, milloin ”vihervasemmistofeministien”, milloin suomenruotsalaisten salaliittoa. Nykyisin tuntuu olevan ihan normaalia ja sallittua ilmoittaa vihaavansa jotakin tai pelotella ja lietsoa epävarmuutta. Osansa saa myös media. Jotkut vihaiset blogaajat syyttävät mediaa (etenkin Hesaria ja Yleä) aivopesusta tai jonkin osapuolen ajojahdista tai mustamaalauksesta.
Jotkut blogaajista ovat sanankäyttäjinä erittäin taitavia. Taitava retorikko osaa tulkita muiden sanomisia, tekemisiä ja tilastoja omalle asialleen edullisesti ja sanoillaan kääntää mustan valkoiseksi saaden näin lukijansa uskomaan melkein mihin vain. Vasta-argumentit on helppo syrjäyttää naiiveina, ylimielisinä tai yksinkertaisesti väärinä.
Palstoille on levittäytynyt ihan toisenlainen maailma kuin mitä lehtien sivuilta saamme lukea. Eikä näitä virtuaalitodellisuuksia ole yhtä tai kahta, niitä on lukemattomia.
Blogosfääri ja keskustelupalstat eivät ole enää marginaali-ilmiöitä Suomessakaan. Yhteiskunnallisia ja poliittisia kirjoittajia on yhä enemmän. Nämä eivät kuitenkaan näy mediassa juuri muuten kuin yksittäisinä viittauksina (esim. rikosuutisoinnin yhteydessä jos blogaajaa epäillään vaikkapa kunnianloukkauksesta) tai rankkoina yleistyksinä tyyliin ”nettikansa tuomitsee…”, ”nettikansa raivostui…”
Mielestäni tarvetta olisi jonkinlaiselle tutkivalle blogijournalismille, tai blogeihin ja keskustelupalstoihin erikoistuneille toimittajille. Sellaisille, jotka etsivät voimakkaita mielipiteitä ja vastakkaisia äänenpainoja blogosfääristä ja purkavat niiden merkitystä ja retoriikkaa. Kaivelevat teksteistä eri näkökulmia, liioiteltuja tai vääristyneitä argumentteja ja luovasti tulkittuja tilastotietoja. Kyseenalaistavat. Nostavat puheenaiheita.
Mediassa näkyvä totuus on oikea totuus yhä harvemmalle. Moni kokee mediat ja toimittajat ylimieliseksi valehtelijoiksi koska kokevat, että heitä ei kuunnella ja jos kuunnellaankin, niin ainakin siteerataan väärin ja asiayhteydestä irrottaen. Lehteen painettu tai telkkarissa sanottu menettää merkityksensä, paljon mielekkäämpää on pönkittää omaa todellisuutta verkossa samanmielisten kanssa.
En tarkoita, että jokainen maailmanlopun ufokultista saarnaava blogaaja pitäisi ottaa toimituksissa seurantaan. Tärkeimmät pinnalla olevat aiheet ja kirjoittajat selviävät esimerkiksi seuraamalla hetken aikaa keskeisiä keskustelupalstoja esimerkiksi medioiden nettisivuilla tai Suomi24-foorumilla.
Jos tämänhetkinen vihakylläinen keskustelu saa velloa pinnan alla, se ei voi olla vaikuttamatta ihmisten asenteisiin. Jos media ignoroi (onko tälle jokin hyvä suomenkielinen vastine?) tämän kehityksen, se syö mielestäni pidemmän päälle myös median uskottavuutta.
Merkintöjä mediasta 
Hyviä huomioita nuokin. Mediakritiikin taitajille ei ole ongelma, ettei näitä mouhoaineksia näy valtamediassa. Mutta kuinka moni oikeasti osaa lukea lehtiä ja blogeja ja maailmaa harmaansävyisten silmälasien läpi, ymmärtäen, että asioilla on useita puolia?Esimerkiksi tämän vihapuhekeskustelun yhteydessä on keskustelupalstoilla esim. hs.fi:ssä tai lehtien FB-ryhmissä näkynyt kiukustuneita purkauksia tyyliin "eikö nyt sitten omaa mielipidettään enää saa sanoa", "mitään ei saa enää arvostella", "ihanaa elää Neuvostoliitossa" jne.Mitä argumenttien "korjaamiseen" tulee, ei, en tarkoittanut varsinaisesti korjaamista vaan avaamista, päättelyketjujen tekemistä näkyviksi. Jonkun pitäisi pystyä selittämään meille ihmisille tätä maailmaa, ei ainoastaan referoida, mitä joku on sanonut. Sen pitäisi olla journalismin tehtävä. 😉