Viestintäihmisillä on hauskempaa #elonmerkki

Journalismi ja viestintä ovat kolikon kaksi eri puolta. Molempien on tarkoitus puhutella ihmistä, lukijaa, kuluttajaa, vain näkökulma on eri. Motiivi on loppujen lopuksi sama: tarkoitus on myydä. Yritys myy tuotettaan tai palveluaan, journalisti näkemystään maailmasta. Keinotkin ovat yllättävän samanlaiset: tarinat purevat. 

Tai näin ainakin olen kuvitellut.

Olen istunut niin journalismiseminaareissa kuin viestintäseminaareissakin, kuten tämänpäiväisessä Elonmerkissä. Seminaari kuin seminaari näyttää ulkoisesti melko lailla samalta, mutta tunnelma vaihtelee. 

Journalismiseminaarissa tunnelma on yleensä huolestunut ja synkkä: media on kriisissä, netti murentaa tulopohjaa ja lukijat kaikkoavat. Seminaari keskittyy erittelemään syitä: miten tähän nyt on jouduttu. Pääpuhuja saattaa kertoa paikallislehden kokeilusta, jossa lukijoita on osallistettu ja joka on mennyt aika kivasti.

Viestintäseminaarin tunnelma on toinen. Toki synkkiä pilviä on viestitätaivaallakin: sosiaalinen media on jotakin, jota perustiedottaja ei nyt vaan vieläkään ihan tajua. Mutta viestintäväki tulee seminaariin, jotta se saisi vaikuttua.

Elonmerkissä kuultiin useampikin puheenvuoro, josta jäi päällimmäiseksi “vau”. Fjordin Christian Lindholm puhui sympaattisesti ja sydämellä intohimosta. Paneelikeskustelussa Yleisradion Atte Jääskeläinen puhui vakuuttavasti uutisdesignista. Aalto-yliopiston yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki sai strategisen innovaatiotyön kuulostamaan niin yksinkertaiselta ja innostavalta, että sitä on pakko kokeilla kotona. “Tee eri asioita kuin muut tai tee samoja asioita mutta eri tavalla kuin muut.

Ja sitten vielä Rovion Peter Vesterbacka, Mr. Mighty Eagle.Twitteristä bongattua: Röyhkeä. Supermenestyjä. Nero. Ylpeä. Mielipiteitä jakava, mutta yhtä kaikki: vaikuttava. Vaikka tämän päivän design-teema ei aina omaan maailmaan iskenytkään, tapahtumasta jäi hyvä pohjavire. 

Kuka nostattaisi tunnelmaa journalistileirissä? Ovatko kaikki journalismin edelläkävijät ja idolit edelleen watergatelaisia? 

 

Erittäin rankasti kärjistäen: viestintäihmisillä on hauskempaa kuin toimittajilla. Viestintä ja journalismi eivät ole kolikon kääntöpuolia vaan kaksi eri kolikkoa.

Jotain tekemistä on toki rahallakin: mukavasti pärjäävän yrityksen viestintäosastolla on todennäköisesti moninkertaiset resurssit verrattuna keskiverotoimitukseen. Pitäisikö tilanteen olla toisinpäin?

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s