Miksi EU ei kiinnosta mediaa?

Terveisiä Brysselistä. Vietin kaksi intensiivistä päivää EU:n syövereissä Innovaatiojournalismin seura Finjon järjestämällä reissulla, jossa tutustuimme – yllätys – EU:n innovaatiopolitiikkaan sekä EU-journalismiin ja EU-toimittajan maailmaan.

Hyvin kiehtovaa.

Kotimaasta katsottuna Euroopan unioni on hahmoton möhkäle, joka ainakin suomalaisen median mukaan vie kaikki meidän kunnollisten veronmaksajien rahat Kreikkaan. Tämän muutaman tiiviin päivän perusteella olen valmis muuttamaan käsityksiäni EU:sta. Sen sijaan käsitykseni suomalaisesta mediasta ei tämän reissun myötä kohentunut.

Suomalainen media pimittää EU-aiheita. Tai pimittäminen on väärä sana, suomalaisella medialla ei ole aavistustakaan, mitä tuolla tapahtuu. Meikäläisiä EU-uutisia hallitsevat otsaryppyiset, käsiään vääntelevät sarkozyt ja merkelit, jotka kiitävät kriisikokouksesta toiseen ja jakelevat rahoja kriisimaille. Ikään kuin mitään muuta ei sitten tapahtuisikaan.

Mediat niin kovin mielellään siteeraavat EU-asioissa arvovaltaista Financial Timesia (joka tuppaa saamaan ensimmäisenä EU-skuupit). FT suhtautuu EU:hun erittäin skeptisesti, joten suuri osa näistä laina-artikkeleista ruokkii entisestään negatiivista mielikuvaa.

Eräs EU-virkamies haukkui ohimennen suomalaiset mediat maanrakoon. Hänen mukaansa suomalaistoimittajat ovat keskimäärin surkeita eivätkä he ymmärrä EU:n toiminnasta mitään. He eivät tiedä edes perusasioita, kuten sitä, miten EU-lainsäädäntö toimii tai mikä on komission ja parlamentin suhde.

Ei tämä tosin ole pelkästään suomalainen ongelma. Noin viiden viime vuoden aikana EU:sta kirjoittavien toimittajien määrä on puolittunut. Tutkivaa EU-journalismia ei käytännössä ole, sillä kukaan ei halua sellaista rahoittaa. Tämä on EU-kansalaisen näkökulmasta varsin huolestuttavaa. Rahavirrat Suomen ja EU:n välillä ovat niin valtavia, että on käsittämätöntä ettei suomalaismedia seuraa tarkemmin, mihin ne rahat oikein menevät.

Vierailun EU:ssa, vähintään parlamentissa ja komissiossa, pitäisi olla pakollinen jokaiselle toimittajalle. (No, viihdetoimittajat voidaan ehkä vapauttaa.) Jo pari päivää avaa silmät ihan uudella tavalla. Jokaisella itseään kunnioittavalla uutismedialla pitäisi olla vähintään kaksi kirjeenvaihtajaa EU:ssa. Siitä syystä, että asioita on vain niin paljon, ettei yksi toimittaja kerkiä seurata kaikkea. ”Kustannuskysymys, ei pysty”, argumentoivat toimitukset. Pah. Kyse on paremminkin prioriteeteista: EU ilmeisesti koetaan niin epäkiinnostavaksi, ettei siihen kannata paukkuja tuhlata.

Ei ole mikään ihme, että suomalaisten EU-vastaisuus on kasvanut. Media syöttää meille pelkkää velkakriisiä. Sen, mitä Brysselissä oikeasti tapahtuu, tietävät vain harvat. Ja se on väärin. Eikä tämä tarkoita sitä, ettei saisi kritisoida. Päinvastoin. Mutta pitäisi ensin tutkia ja analysoida, ja kritisoida rakentavasti vasta sitten.

(Tarkoituksena ei tietenkään ole dissata niitä suomalaistoimittajia, jotka nyt työskentelevät EU-kirjeenvaihtajina. Heidän työmaansa vain on niin ylivoimaisen suuri, ettei yksittäinen toimittaja – oli kuinka työteliäs ja fiksu tahansa – pysty käsittelemään kuin murto-osaa aiheista.)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s