Vaadin vapaiden toimittajien luomusertifioituja uutisia!

Varsin monessa aiemmassa merkinnässä on tullut todettua, että internetin ihmemaan uutisointi on mennyt ihan hulluksi ja että nk. vakavastikin otettavat mediat – kuten Kauppalehti.fi – on mennyt mukaan “oho, katso kuinka tulosi tippuvat” -tyyppiseen otsikkopelleilyyn.

Mutta minkäs teet, kun silmäpareja pitää houkutella jotta mainostajat jaksaisivat maksaa banneripaikoista ja rahoittaa toimituksellisen työn.

Kuulinpa tässä eräästä niin ikään vakavasti otettavasta toimituksesta, jossa nettiuutisointitaiteilu on viety otsikkotasoa syvemmälle. Nettivuorossa olevan toimittajan työtä kytätään oikein urakalla: nettivuorolaisella on juttukiintiö. Vuoron aikana on tuupattava nettiin tietty määrä juttuja. Ja juttujen lukukertoja luonnollisesti syynätään myös. Sitä en tiedä, seuraako kyseisessä toimituksessa sitten sanktio, jos lukijoita on liian vähän. Tai jos juttukiintiö uupuu muutamalla jutulla.

Mutta ei siis ihme, että katso kuvat -journalismi leviää kuin rutto. Kukapa haluaisi tulla nuhdelluksi siitä, että “sinun juttujasi ei lueta tarpeeksi”. (Olet siis huono toimittaja.)

Vaan eihän tuossa ole mitään tolkkua.

Eihän lehtitoimittajan suoriutumista mitata palstamillimetreissä. Tai tv-toimittajan osaamista jutun pituudessa. Saati sitten juttujen määrässä. (Ei siis ainakaan vielä pari vuotta sitten; ties vaikka olisi tilanne muuttunut…) Eikö määrän sijasta pitäisi ennemminkin seurata laatua? Lähtien jutun merkittävyydestä aina viimeisteltyyn kieliasuun.

Minusta tämä on kaikin puolin epäreilua. Niin toimittajia kuin meitä mediankuluttajia kohtaan. Toimittajan pitäisi pystyä käyttämään journalistista harkintaa ja julkaista juttuja niiden uutisarvon perusteella. Lukijana minun taas pitäisi voida luottaa siihen, että uutisvalinnat on tehty journalistisin, ei määrällisin, perustein.

Onko oikein pakottaa toimittaja journalistisen ammattietiikan vastaiseen toimintamalliin? Ei.

Siispä barrikadeille: kuluttajana vaadin, että toimittaja – myös nettitoimittaja – saa harjoittaa ammattiaan vapaasti, ilman keinotekoisia, journalismiin sopimattomia mittareita! Ne toimitukset, jotka kohtelevat toimittajiaan hyvin, voisivat saada laatumerkin. Eikös? 😛

(Vakavammin puhuen minusta tässä on ihan oikea ongelma. Ks. esim. journalistin ohjeet, pykälä 2: “Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.”)

Vertailussa mediatalojen sosiaalisen median ohjeet

Se on nyt muotia, sosiaalisen median ohjeistuksen laatiminen. Eikä siinä sinänsä mitään, moni tuntuu olevan uuden ihmistenvälisen kanssakäymistavan kanssa sen verran sormi suussa, että jonkinmoinen ohjenuora on tarpeen.

(Tosin miksi lähtöoletus tällaisissa ohjeistuksissa tuntuu olevan, että ihan järkevät aikuiset ihmiset eivät osaisi tavallisia, perinteisiä käytöstapoja? No, ehkä sitten näin onkin?)

Myös mediatalot ympäri maailman ovat kilvan laatineet ohjeistuksiaan, ja osa niistä on ihan järkeviäkin. Jopa Helsingin Sanomat julkaisi oman säännöskokoelmansa marraskuun alussa 2010. Ensimmäisenä suomalaisena mediatalona, jopa. Vaikka ei olisi uskonut. (Vai ehtikö joku muu ensin? Tietääkö joku teistä arvon lukijoista?)

Otetaanpa satunnaisotannalla muutama ohjeistus tarkempaan syyniin. Tarkastelen niitä uutistoimittajan näkökulmasta täysin epätieteellisellä, pinnallisella ja puolueellisella tutkimusotteella. Myös mediatalojen valinta on melkoisen anglosaksisesti painottunut:

Helsingin Sanomat

Hyvää:

• Ohjeistus on ylipäätänsä laadittu.

Huonoa:

• Ohjeet eivät ole kovin kannustavia.

• Hesari suhtautuu sosiaaliseen mediaan lähtökohtaisesti negatiivisesti. (Sosiaaliseen mediaan ”liittyy pulmia”, toimittajien on syytä olla ”pidättyväisiä”)

• Nopeita ja joustavia mikroblogikanavia ja blogeja ei pidetä merkittävinä uutisvälityskanavina (”Julkaisemattomat uutiset eivät kuulu sosiaaliseen mediaan.”) –> ei nähdä ko. palveluiden potentiaalia nopeassa uutisvälityksessä.

• En tiedä Hesarin työkulttuurista tarkemmin, mutta esimiehen ja alaisen välisen Facebook-kaveruuden nostaminen ongelmaksi ei mielestäni ole relevantti tai ei ainakaan kuulu tämänkaltaisiin ohjeisiin, jotka kuitenkin – ymmärtääkseni – palvelevat nimenomaan journalistista työtä.

Yleisradio

Hyvää:

• Kannustava lähtökohta: ohjeiden tarkoitus on ”rohkaista yleläisiä toimimaan sosiaalisessa mediassa” ja ”sosiaalisesta mediasta on hyötyä sekä yleisöjen tavoittamisessa että ohjelmatyössä”.

• Siinä, missä hesarilaisia kehotetaan noudattamaan pidättyväisyyttä erilaisten ryhmien suhteen, Yle jopa yllyttää: ”Voit tykätä, klikata, seurata, liittyä, jakaa tai muuten osallistua sosiaalisen median ilmiöihin. Tämä on olennainen osa verkkoläsnäoloa.”

Huonoa:

• ”Sosiaalinen media mahdollistaa työprosessien avaamisen yleisölle”; tämä on siis hyvä juttu, mutta miten uutistoimittajan tähän pitäisi suhtautua? Tarkoittaako tämä sitä, että uutistoimittajankin pitäisi kertoa jossakin verkkosaitilla meneillään olevasta jutustaan? Ohjeet ovat ehkä siis turhan yleisluontoiset, mikä johtuu tietty siitä, että Ylen kokoiseen taloon mahtuu monenlaista ohjelmantekijää.

BBC:

Hyvää:

• Perusteellisuus ja käytännönläheisyys

Huonoa:

• Jaksaako noita joku lukea saati omaksua?

• Ohjeet on tehty ohjelmatyöntekijän näkökulmasta, uutistoimittajalle ohjeistus melko epärelevantti

Reuters:

Hyvää:

• Perusteellinen ohjeistus tämäkin, erittäin selkeitä ohjeita: ”If you use social networks for both professional and private activity then use separate accounts.”

• Myönteinen suhtautuminen: ”We want to encourage you to use social media approaches in your journalism but we also need to make sure that you are fully aware of the risks.”

• Kun hesarilaisia kehotetaan pidättäytymään erilaisista ryhmistä, reutersilaisia kehotetaan muistamaan tasapuolisuus: ”Think about the groups that you join — it may be safest not to join a group or to follow participants on just one side of a debate.”

Huonoa:

• Eikö osattu tiivistää?

• Skuuppia ei saa julkaista Twitterissä –> eivät näe nopean mikroblogauskanavan mahdollisuuksia uutisen nopeassa levittämisessä.

Guardian:

Hyvää:

• Napakat, lyhyet ja selkeät ohjeet.

• Kannustava asenne: ”Participate in conversations about our content, and take responsibility for the conversations you start.” Ja: “Declare personal interest when applicable. Be transparent about your affiliations, perspectives or previous coverage of a particular topic or individual.”

Huonoa:

• En nyt oikein keksi

Aller (Suomi):

Pari päivää sitten (tarkemmin sanottuna 16.1.) Allerin Pauli Aalto-Setälä tweettasi näin: ”Kahden vuoden kokeilun jälkeen Allerin sosiaalisen median ohjeisto henkilökunnalle on valmis. Mahtuu kahteen sanaan: Käyttäytykää fiksusti.”

Oi, tiivistämisen jalo taito. Eipä tuota yksinkertaisemmin kai voi sanoa – oli tuo nyt sitten virallinen ohjeistus tai ei. Allerilla siis luotetaan siihen, että työntekijät hallitsevat käytöstavat.

Mielestäni tässä kiteytyy nyt jotain olennaista sosiaalisesta mediasta: luottamus.

 

P.S. Blogin Facebook-ryhmässä on jo melkein sata jäsentä ja keskusteluakin on paikoin käyty ahkerasti! Tervetuloa mukaan.