Elonmerkintöjä mediasta


 

Elonmerkin livebloggausprojektiin valittiin 14 bisnes- ja viestintäbloggaajaa. Bloggaajien valinnassa painotettiin hyvää kirjoitustaitoa sekä designin ja viestinnän tuntemusta.

 Bloggaajat ja blogien osoitteet:

Jani Hovila

http://blogi.powermarkkinointi.com/

Outi Manninen

http://vimmma.wordpress.com/

Jukka Niemelä

http://www.prepsikka.com

Matias Pietilä

http://www.köyttöliittymä.net

Outi Vainionkulma

http://outi.posterous.com/

Heidi Ekholm-Talas

http://www.heidiekholmtalas.fi/blogi/

Anna Availa

http://www.availa.net

Antti Niittyviita

http://ohjelmistotestaus.fi

Mikko Kalajoki

http://ammatinvalintaopas.blogspot.com

Hanna Takala

http://takala.info

Vesa Ilola

http://vaikuttava.fi

Mia Rusila

http://www.thesnowballeffekt.blogspot.com

Mari Koistinen

http://marikoistinen.fi

Kristiina Tolvanen

http://kohinakohina.wordpress.com/

Bloggaajat kirjoittavat omaan blogiinsa koosteita, täydennyksiä ja näkemyksiä tapahtuman puheenvuoroista. Artikkeleista toimitetaan kirja seuraavalla viikolla, ja se tulee ulos painosta heti syyskuussa.

Mukaan bloggaamaan on tulossa myös yksi Suomen tunnetuimmista bisnesbloggaajista, Jari Parantainen (www.gurumarkkinointi.fi“>www.gurumarkkinointi.fi). Kirjan on luvannut päätoimittaa bloggaaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo (www.eioototta.fi“>www.eioototta.fi).

Kaikki kirjan tekijänpalkkiot ja tuotot ohjataan hyväntekeväisyyteen.

Elokuussa (sattumoisin vielä syntymäpäivänäni…) on tiedossa erittäin mielenkiintoinen liveblogauskeikka.

Viestinnän ammattilaisille suunnatusta Elonmerkki-tapahtumasta kirjoittaa reaaliaikaisesti 14 blogaajaa, ja näistä teksteistä kootaan kirja. Merkintöjä mediasta on siis mukana – mahtava haaste! 😀

Tämän vuoden teema keskittyy designiin. Ohjelmassa on myös medianäkökulmaa, esimerkiksi Kauppalehden ulkoasupäällikkö Markus Frey tulee puhumaan lehden uudistamisesta. Vielä en tiedä, miten meidän kirjoittajat ohjeistetaan, mutta toivon tietysti pääseväni raportoimaan medianäkökulmasta.

Ohjelma: http://www.elonmerkki.fi/ohjelma

Jännittää hiukan jo nyt… Olen kovassa seurassa!

Advertisements

Nerokasta, Taloussanomat!

Ruoka muuttui myrkyksi“, kertoo tämänpäiväinen Talouselämän nettiuutinen.

Tuollaiset otsikot eivät jaksa enää kauheasti hätkäyttää. Nimittäin ruoasta on totisesti puhuttu tänä keväänä. Etenkin lisäainekeskustelu on vellonut vilkkaana ja kuluttajat ovat alkaneet oikeasti tehdä valintoja ruokakaupan hyllyillä. Tämä näkyy esimerkiksi luomun reipastuneena kysyntänä.

Yksi keskustelun käynnistäjistä on varmasti ollut viime syksynä ilmestynyt “kohukirja”, Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa, mutta aihe ei jäänyt vain hetkelliseksi ilmiöksi. Keskustelu on jatkunut koko kevään ja, pakko myöntää, suuri ansio keskustelun ylläpidosta kuuluu Taloussanomille.

Muistatko esimerkiksi nämä otsikot:

Helsinki lopettaa lisäainekalapuikkojen syöttämisen kouluissa

Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa?

Tiedätkö syöväsi tolkuttomasti lisäaineita?

Miksi meille syötetään tällaista roskaa?

Kohukirja paljastaa: Näin ruokateollisuus vedättää

Inhoan Taloussanomien provosoivaa, ylilyövää ja toisinaan suorastaan törkeää otsikointitapaa. Enkä aina nyt ole vakuuttunut “uutisten” sisällöistäkään, aika usein repäisevällä otsikolla tehdään tikusta asiaa.

Mutta puheenaiheiden kehittämisessä ja niiden ruokkimisessa kyseinen media on suorastaan haka. He ovat selvästi oivaltaneet, että pyörittämällä sitkeästi samoja asioita viikosta toiseen aihe alkaa ottaa tuulta alleen. Kun sitten saadaan muutkin mediat kiinnostumaan aiheesta, avot, julkinen keskustelu voi hyvin ja kukkeasti.

Toinen kestoaihe Talsassa on asuminen. Ja työ. “Katso, kuinka asuntosi arvo putoaa” -tyyppistä tavaraa tulee vastaan kiitettävän (<– ironiaa) usein.

Syöminen, asuminen ja työ ovat erinomaisen tärkeitä perusasioita, joita sietääkin pitää esillä ja kaivella epäkohtia. Tämä on kuluttajan (ja viime kädessä koko yhteiskunnan) palvelemista.

Mutta voisiko joku media ottaa asiakseen nostattaa ja ruokkia sellaisia puheenaiheita, jotka ovat niin ikään tärkeitä mutta jäävät isompien aiheiden jalkoihin?

Aloittaa voisi vaikkapa päiväkodeissa ja kouluissa tapahtuvasta kiusaamisesta. Esimerkiksi.

 

 

Miten suhtautua tiedotusvälineeseen, joka ei viitsi oikolukea edes otsikoita?

110603_al_fail3
110603_hs_fail
110603_te_fail
110603_il_fail

Valpas blogini lukija otti yhteyttä. Häntä nyppivät online-uutissivustoilla yhä yleisemmät kirjoitusvirheet, joita löytyy nykyisin päivittäin ja ihan otsikkotasolta.

Yllä maistiaisia tämänpäiväisestä (3.6.) online-uutistarjonnasta. Lukijani on oikeassa. Ihan hirveän pitkää aikaa ei tarvinnut etsiskellä virheitä viliseviä otsikoita. Leipätekstejä en edes viitsinyt lähteä tarkistelemaan – kirjoitusvirheet ovat netissä arkipäivää ja yhä harvempi niistä jaksaa hermostua. Moni kielinatsikin on jo luovuttanut.

Laitetaanpa vielä tämäkin, vaikka alkuperäisestä en valitettavasti ehtinyt napata kuvakaappausta. Iltasanomat uutisoi 19.5. jutun otsikolla “Herra Ylppö: Kansa Kauppatorille juhlistamaan Arki Kaurismäkeä!” Juttu ehti olla virheellisellä otsikolla pari päivää, ennen kuin joku sen hoksasi korjata. Alkuperäinen otsikko näkyy kuitenkin jutun urlissa:

110519_is_fail

Erehtyminen ja kirjoitusvirheet ovat toki inhimillisiä. Mutta olisiko se liikaa vaadittu, että edes otsikot oikoluettaisiin ennen julkaisua? Jotenkin on, hmm, kiusallista, että ihan vakavastikin otettavien medioiden sivustoilla otsikot ovat mitä sattuu.

Kyse on julkaisun uskottavuudesta.

 

Lisäys 13.6.:

Pakko vielä lisätä tämä pätkä kun sattui silmiin. Sattui, kirjaimellisesti. Näin lyhyeen sähkeeseen on saatu mahtumaan aika monta virhettä. Otsikko menettelee, mutta muuten oikoluku on jäänyt pahasti kesken.

110613_hs_fail

Osaava toimitussihteeri olisi korjannut ainakin pahimmat puutteet:

“Lapinlahden päiväkodin ehec-tartunnan on todettu olevan eri kantaa kuin Saksan epidemiassa. Tulos varmistui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella alkuillasta. Päiväkodissa ei ole toistaiseksi todettu uusia tartuntoja.

Helsinkiläisestä päiväkodista löytyi ehec-tartunta viime viikon torstaina. Tartunnan saanut oli pieni lapsi. Kaikkiaan xx (lukumäärä) lapselta otettiin näytteet.

Tähän mennessä 12 näytettä on varmistunut negatiiviseksi, Helsingin kaupungin infektiolääkäri Laura Pakarinen sanoo. Neljästä myöhemmin otetusta näytteestä tuloksia ei ole vielä saatu.”

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?