Iltalehden uutiset – vaaraksi mielenterveydelle. Ja verenpaineelle.

Mä olin jo päättänyt, etten kommentoi tänä vuonna vastenmielistä verotulotirkistelyuutisointia, valitin aiheesta jo vuosi sitten.

Toisin kävi, sillä näin – valitettavasti – tämänpäiväisen Iltalehden uutisen: Jari Tervo homokohun tulokuningas

Verenpaine pompsahti välittömästi ja pulssi alkoi laukata kuin olisi bussipysäkille juossut ja juuri myöhästynyt. Kyllä. Kyseinen uutinen aiheutti voimakkaan fyysisen reaktion.

Iltalehti on tänä syksynä alittanut journalismin laaturiman kerta toisensa jälkeen. Lehdessä on mm. ehditty pelotella ydintalvella ja haastatella lottovoittajaa, joka ei sitten ollutkaan lottovoittaja. Mutta harvoin sitä törmää näin kaukaa haettuun, teennäiseen ja tökeröön “uutiseen”.

Jutussa yhdistetään iloisesti kaksi toisistaan täysin riippumatonta asiaa: vuoden 2009 verotettavat tulot ja muutamien viikkojen takainen Yleisradion keskusteluohjelma, Homoilta. Toimittaja (jota ei jutussa nimetä) on vertaillut keskustelusta kummunneen debatin äänekkäimpien osapuolien verotuloja, tähän tyyliin:

“Puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen oli homokohun keskiössä. Hänen katsottiin kantaneen vastuun kaikista vanhoillisista mielipiteistä – osin syyttä. Räsänen kertoi hakeneensa kohun aikana lohtua miehensä sylistä. Mikäli maallisemmat asiat tuovat lohtua, saattaa puoluejohtajaa helpottaa 72 194 euron tulot ja 751 euron veronpalautukset.“

Ellei lukija ole kovin mediakriittistä lajia, hän saattaa ymmärtää jutun otsikon siten, että Jari Tervon tulot olisivat jotenkin “homokohun” ansiota.

Ketä tällainen uutisointi palvelee? Mitä tällä nyt on haluttu sanoa? Onko todellakin tarpeellista rinnastaa kaksi täysin erillistä asiaa?

Ilmeisesti Iltalehdessä on sallittua keksiä tuulesta temmattuja uutisia. Ei sillä totuudellisuudella, relevanttiudella tai tärkeydellä niin väliä, pääasia on, että lukija ajattelee “mitä v*ttua” ja ostaa lehden. Mitä paksumpaa pajunköyttä, sen parempi.

Ei siinä mitään, jos julkaisu reippaasti tunnustaisi, että tavoitteena ei ole tehdä journalismia ja välittää uutisia, vaan herättää mahdollisimman suuri kohu. Vähän niin kuin brittien The Sun.

Olisiko jo aika Iltalehden tulla kaapista ulos ja lakata leikkimästä vakavasti otettavaa mediaa? Kollegani keksi teille jo seuraavan lööpin aiheenkin: Kuka oli tulokohun homokuningas?

 

—

 

5.11. Kommentoinnissa on jotain häikkää, vastaan tuohon alla olevaan Tuomo B:n kommenttiin tässä:

Mä olen kirkasotsaisesti ajatellut, että nettiuutisilla voisi olla klikkauksien lisäksi jokin muukin funktio: tiedonvälitys. Isoissa, äkillissä tapahtumissa nopeasti päivitettävien nettiuutisten merkitys on erittäin suuri.

Ongelma on, että mediatalot laskevat nettisaittien ROI:ta mainonnan ja markkinoinnin ehdoilla. Kertokaa jos tiedätte, käyttääkö jokin talo laadullisia mittareita. Esimerkiksi kävijäuskollisuutta? Sivulla viihtymistä (=surffaa useammalla sivulla ja käyttää lukemiseen aikaa)?

Iltalehdellä on laaja, lähes 40-henkinen uutistoimitus. Urheilu- ja viihdetoimitukset ovat kumpikin noin kymmenhenkisiä. Lehden nettisivujen mukaan  “Iltalehti on Suomen kolmanneksi suurin sanomalehti. Se on valtakunnallinen puheenaihemedia, joka kuitenkin haluaa olla lähellä lukijoitaan ja heidän arkeaan. […] Joka päivä painopisteessä ovat uutiset, urheilu, viihde ja naisen maailma.”

Voisi siis olettaa, että tuo uutispainotus jotenkin näkyisi lehden sisällössä. Mutta:

“Iltalehti ottaa räväkästi kantaa päivän polttaviin aiheisiin, on tarvittaessa toisinajattelija ja miettii jatkuvasti uusia näkökulmia sisältöjournalismiinsa. Iltalehti haluaa kertoa hyviä tarinoita, viihdyttää ja pitää lukijansa ajantasalla sekä Suomen että ulkomaiden tapahtumista ja henkilöistä.”

Puhuvat siis “sisältöjournalismista” (?! mitä muutakaan journalismi on kuin sisältöä) ja hyvistä tarinoista, eivät esimerkiksi uutisjournalismista.

Miksi heillä on siis 40-henkinen uutistoimitus?

Puolestani saavat vastakin toimittaa sanomalehtipaperille painettua Seiskan kopiota, mutta voisivat olla sotkematta uutisjournalismia soppaansa.

Maailmassa tarvitaan välillä myös vakaviakin asioita. Mielestäni uutisjournalismi kuuluu niihin. Kirjoitin aiemminkin jo aiheesta.